Vieraskielisiä asiakkaita ohjaavan ei tarvitse tietää kaikkea – tärkeintä on kuulla ja ymmärtää asiakasta

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella haluttiin ymmärtää paremmin, millaisia erityispiirteitä liittyy maahanmuuttajataustaisten aikuisten elintapaohjaukseen. Asiaa selvittämään kutsuttiin laajasti Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen, kaupunkien, järjestöjen ja yhdistysten ammattilaisia. Aineisto kerättiin ammattilaiskyselyllä, maahanmuuttajataustaisten asukkaiden haastatteluilla ja aiempaa tutkimusta kokoavalla dokumenttiselvityksellä. Tavoitteena oli tavoittaa kaikki ne, jotka kohtaavat työssään monikielisiä ja moninaisista taustoista tulevia asukkaita. 

Esiselvityksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea ammattilaiset kaipaavat, millaisia kokemuksia asukkailla on elintapaohjauksesta ja miten ohjausta voisi kehittää niin, että se olisi mahdollisimman ymmärrettävää, saavutettavaa ja vaikuttavaa. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa arjen kohtaamisiin ja auttavat rakentamaan palveluja, jotka tukevat sekä ammattilaisia että asukkaita. 

Inhimillinen kohtaaminen riittää

Yksi selvityksen keskeisistä havainnoista on ammattilaisille helpottava. Asukkaat eivät odota, että ammattilainen tuntisi heidän kulttuurinsa yksityiskohtaisesti. He toivovat selkeää, ystävällistä ja yksilöllistä kohtaamista, aivan kuten kuka tahansa muukin. Ymmärrettävä, konkreettinen ja rauhallinen ohjaus koettiin tärkeämmäksi kuin kulttuurien syvällinen tuntemus. 

Esiselvityksen keskeinen tulos oli, että valtaosa vieraskielisistä asukkaista ei kokenut kulttuuritaustan erityistä huomioimista elintapaohjauksen kannalta ratkaisevaksi. Ohjaus koettiin toimivaksi silloin, kun se oli selkeää, ymmärrettävää ja asiallista. Asukkaat korostivat yksilöllistä kohtaamista ja elämäntilanteen huomioimista tärkeämpänä kuin omaa kulttuurista tai kielellistä taustaa. Kun erityistä tukea toivottiin, se liittyi useimmiten ruokaan, arjen tapoihin ja käytännön valintoihin, joiden tulisi soveltua asiakkaan omaan elämään. Selvitys toi esiin myös keskeiset haasteet, jotka liittyvät kieleen, kulttuurisen ymmärryksen rakentumiseen, luottamukseen ja riittävään aikaan. Tulokset vastaavat hyvin aiempaa tutkimustietoa: samat tekijät nousevat esiin elintapojen puheeksioton ja ohjauksen onnistumisen edellytyksinä.

Mitä asukkaat pitävät tärkeänä elintapaohjauksessa? 

Asukkaiden toiveet olivat yllättävän arkisia. Heille merkityksellistä oli ennen kaikkea se, että ohjaus on selkeää ja käytännönläheistä. Kun asioita käydään läpi rauhassa ja ymmärrettävällä tavalla, kulttuuritausta ei useimpien mielestä muodostu esteeksi. 

Keskeisiä toiveita olivat: 

Viestin selkeyttäminen ja tulkin käyttö auttavat kohtaamisissa

Esiselvityksen perusteella ammattilaisen tärkeimmät työkalut ovat usein hyvin konkreettisia. Selkokielinen viestintä, kuvallinen tuki ja mahdollisuus tarkentaa ohjeita auttavat tilanteissa, joissa yhteinen kieli ei kanna pitkälle. Pienet keinot, kuten näyttäminen, piirtäminen tai esimerkkien käyttäminen, voivat tehdä ohjauksesta huomattavasti helpommin ymmärrettävää. 

Tulkkauksen merkitys nousi esiin lähes kaikissa vastauksissa. Tulkkia ei koettu vain teknisenä apuna, vaan sillanrakentajana. Tulkin avulla voidaan pysähtyä rauhassa, kysyä lisää ja varmistaa, että ohjeet todella ymmärretään. Siksi tulkkivälitteinen työskentely nousi ammattilaiskyselyssä yhdeksi tärkeimmistä tuen muodoista. 

Esiselvitys toi esiin myös merkittävän haasteen. Moni ammattilainen koki, että maahanmuuttajataustaisten jatko-ohjaamiseen sopivat palvelut ovat heille epäselviä. Järjestöjen ja yhdistysten tarjoamat matalan kynnyksen palvelut olivat monelle vieraita, vaikka niistä voisi olla paljon käytännön apua asiakkaan tukemisessa. Tämä palvelutuntemuksen puute vaikeuttaa ohjauksen jatkuvuutta ja voi jättää asiakkaan ilman tukea, jota olisi helposti saatavilla. 

Ammattilaisten vastaukset kertoivat halusta tehdä työnsä hyvin. Kulttuurien tuntemus toisi varmuutta elintapojen puheeksi ottoon, vaikka yksityiskohtainen tuntemus ei olisikaan välttämätöntä. Usein riittää, että käytössä on selkeät materiaalit, toimiva tulkkaus ja aikaa pysähtyä asiakkaan äärelle. 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ammattilaiselle? 

Esiselvityksen havainnot piirtävät kuvan työstä, joka ei ole niinkään kulttuurien hallintaa vaan ihmisten kohtaamista. Moni ammattilainen koki epävarmuutta tilanteissa, joissa yhteinen kieli ei kanna tai asiakkaan tausta tuntuu vieraalta. Silti asukkaiden toiveet olivat lopulta hyvin inhimillisiä: selkeyttä, aikaa ja mahdollisuus tulla kuulluksi. 

Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä ammattilaisen rooli oikeastaan on. Ehkä sen ei tarvitse olla kaikkien kulttuurien asiantuntija. Ehkä tärkeämpää on olla rinnalla kulkija, joka auttaa jäsentämään arkea ja tekee monimutkaisista asioista hieman helpompia. 

Kulttuurisensitiivisyys ei ole tietopaketti, vaan tapa olla vuorovaikutuksessa. Se on kykyä kysyä, kuunnella ja olla tekemättä oletuksia. Kykyä huomata, milloin asukas tarvitsee enemmän aikaa ja milloin riittää, että pysähdytään hetkeksi saman pöydän ääreen. 

Pieniä askelia kohti helpompaa arkea 

Esiselvitys muistuttaa, että elintapaohjauksen ei tarvitse olla monimutkaista ollakseen vaikuttavaa. Usein riittää, että ammattilaisella on käytössään muutama toimiva peruskeino ja mahdollisuus edetä asukkaan kanssa rauhallisesti. 

Ennakkoluuloton suhtautuminen ja valmius kuunnella asiakasta hänen lähtökohdistaan lähtien kiireettömästi.

Ammattilaisen vastaus kyselyyn

 

Työtä voi kehittää pienin askelin. Selkeät materiaalit, toimivat tulkkauskäytännöt ja yhteiset tavat varmistaa ymmärrys eivät poista kaikkia haasteita, mutta ne voivat tehdä työstä kevyempää ja kohtaamisista sujuvampia. Yhtä tärkeää on vahvistaa ammattilaisten palvelutuntemusta ja tehdä järjestöjen tarjoama tuki näkyväksi ja helposti löydettäväksi. 

Yhteistyöllä eteenpäin 

Lopulta kyse on pienistä, mutta merkityksellisistä asioista. Siitä, että joku pysähtyy, selittää rauhassa ja kulkee hetken rinnalla. Niissä hetkissä syntyy ymmärrys ja usein myös se luottamus, jonka varaan elintapamuutokset rakentuvat. 

Näitä teemoja ja käytännön ratkaisuja kehitetään parhaillaan Uudenmaan hyvinvointipolut -hankkeessa yhdessä VAKEn, Helsingin kaupungin, Metropolian, Keusoten ja LUVNin kanssa. Tavoitteena on rakentaa entistä selkeämpiä, saavutettavampia ja sujuvampia elintapojen tuen polkuja kaikille asukkaille. 

Kirjoittaja on Maija Sulkava, terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteriopiskelija Itä-Suomen Yliopistolta.