Ohje väkivallan puheeksi ottamiseen

Yleisiä ohjeita

• Tee väkivallan puheeksi ottamisesta systemaattinen, omaan työhösi sopiva ja itsellesi luonteva käytäntö.
• Turvallisuuden tunne on oleellinen osa hyvinvointia, ja siitä voi kysyä kaikilta. Jos epäily turvattomuudesta ja väkivallasta herää, ammattilaisilla on velvollisuus kartoittaa tilannetta tarkemmin.
• Kysyessäsi väkivallasta huolehdi aina omasta ja asiakkaasi turvallisuudesta.
  • Ota väkivalta puheeksi vain kahdenkeskisissä keskusteluissa.
  • Jos käytät apuna lomaketta, älä pyydä asiakasta täyttämään lomaketta kotona äläkä anna sitä asiakkaan mukaan.
  • Jos epäilet, että asiakkaasi voi käyttäytyä väkivaltaisesti, älä ota asiaa puheeksi, jos olet yksin.
  • Käytä tarvittaessa tulkkia.
• Väkivallasta kertovaa ihmistä auttaa eniten kiireetön kohtaaminen: puheeksiottaja luo rauhallisen tunnelman ja malttaa pysähtyä aiheeseen.
• Ystävällisellä ja ymmärtäväisellä asenteella vähennät toisen tarvetta puolustautua.
• Älä tee olettamuksia, vaan kohtaa asiakas hänen omassa elämäntilanteessaan.
• Aikuista ihmistä tulee kuulla hänen omista toiveistaan ja tuen tarpeestaan. Vasta sen jälkeen tulevat suositukset palveluista ja jatkotoimenpiteet.
• Kysy mahdollisuuksien mukaan väkivallasta parisuhteen molemmilta osapuolilta, tarvittaessa myös lapsilta.
• Ennen epäillyn tekijän kanssa keskustelemista varmista ensin väkivallasta kertovan/kokijan turvallisuus.
• Jos epäily väkivallasta on herännyt, mutta et pysty kyseisessä tilanteessa kysymään asiasta kahden kesken, soita asiakkaalle jälkikäteen ja/tai järjestä uusi, kahdenkeskinen keskusteluaika.

Väkivallasta kysyminen

• Yleensä keskustelun voi avata kysymällä yleisesti perheestä ja parisuhteesta tai voinnista ja jaksamisesta.
• Jos turvallisuudesta ja turvattomuudesta kysyminen tuntuu luontevammalta kuin suoraan väkivallasta kysyminen, jatka niillä.
• Jos epäily väkivallasta herää, lähde liikkeelle havainnoista – älä huolesta.
• Miksi-kysymykset ovat vaikeita ja voivat lukkiuttaa keskustelun.
• Pyri avoimiin kysymyksiin ja syvennä keskustelua toisen tuottaman puheen mukaisesti.
  Vältä suoria kysymyksiä, joihin voi vastata "kyllä" tai "ei”.
• Älä tyydy helppoihin vastauksiin vaan kysy tarvittaessa lisää.
• Keskity kuuntelemiseen.
• Sanoita havaintojasi tarpeen mukaan. Tarkenna vielä, oletko tulkinnut oikein.
• Jos asiakas on maahanmuuttajataustainen ja kielitaito on puutteellinen, kysy selkeitä, konkreettisia kysymyksiä esimerkiksi: ”Pelkäätkö jotain ihmistä?” ”Ketä?” ”Onko joku satuttanut sinua?” ”Kuka?” Tarkista myös, että olet ymmärtänyt asiakkaan sanomisen oikein.
• Jos kyse on pakolaisesta, muista selvittää myös ihmiskaupan mahdollisuus. Lisätietoja: ihmiskauppa.fi.

Aiheeseen johdattelevia kysymyksiä

• ”Olen huomannut, että tällaiset elämäntilanteet ovat monille haastavia… Miten teidän perheessänne on koettu…”
• ”Oletko tyytyväinen parisuhteeseesi ja perhe-elämääsi tällä hetkellä?” "Mikä toimii hyvin?" Mikä voisi olla paremmin?"
• "Mistä aiheista ja miten usein teillä riidellään?" "Mitä silloin tapahtuu?"

Väkivaltaerityisiä kysymyksiä

• ”Onko elämässäsi joku, jonka käytös pelottaa sinua?”
• "Onko parisuhteessanne mustasukkaisuutta? Miten se näkyy?"
• ”Miten alkoholin tai päihteiden käyttö vaikuttaa puolisosi käyttäytymiseen tai sinun käyttäytymiseesi?”
• ”Oletko huolissasi puolisosi käytöksestä?”
• ”Onko sinulla negatiivisia tunteita omaa puolisoa tai lapsiasi kohtaan?” "Miten nämä tunteet näkyvät arjessasi?"

Syventäviä ja tarkentavia kysymyksiä

• “Kerrotko lisää tästä...” 
• "Mitä tarkoitit sillä, kun sanoit että..."
• “Mitä itse ajattelet asiasta?”
• ”Mitä toivoisit että asiassa tapahtuisi?"
• "Mitä puolisosi tai lapsesi vastaisi, jos kysyisin häneltä saman kysymyksen?"
• "Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit..."

Näin otan väkivallan puheeksi lapsen/nuoren kanssa

Yleistä

• Kaikki, jotka kohtaavat työssään lapsia ja nuoria, ovat velvollisia havainnoimaan lapsen hyvinvointia. Koska lapsi tai nuori ei yleensä omatoimisesti kerro väkivallasta, siitä täytyy kysyä.
• Keskustelun voi avata kyselemällä yleisesti ”Mitä kuuluu?” tai ”Miten sulla menee?”
• Keskustelua voi jatkaa kysymällä esimerkiksi siitä, pelottaako lasta/nuorta joskus jossain tai kohteleeko joku häntä huonosti tai epäreilusti. Lapselta tai nuorelta voi kysyä, miten hän kuvailee suhdettaan vanhempiinsa tai kavereihinsa sekä sitä, millaisia konflikteja suhteissa on ollut. Riidoista ja riitelystä kannattaa kysyä suoraan: "Miten teillä teillä riidellään?" "Mistä aiheista?" "Miten usein?" "Kenen kanssa riitoja tulee?" "Mitä riidoissa tapahtuu?"
• Seurustelevilta nuorilta kannattaa kysyä heidän parisuhteistaan. "Miltä parisuhteessa oleminen tuntuu?" "Onko suhteessa tilanteita, jotka tuntuvat epämukavilta tai ahdistavilta ja joista haluaisi jutella jonkun kanssa?"
• Kun havaitset otollisen tilanteen avata keskustelu, käytä se!
• Vinkki: Turva10 on Ensi- ja turvakotien liiton maksuton puheeksiottovälineistö, jonka voi ladata netistä. Koska väkivaltakokemuksen sanallistaminen voi olla vaikeaa joko trauman luonteesta tai lapsen ikä- ja kehitystahosta johtuen, tarjolla on esimerkiksi kuvakortteja turvallisuuden sekä turvattomuuden ja väkivallan puheeksiottoon eri ikäisten lasten ja nuorten kanssa.

Kun lapsi tai nuori kertoo väkivallasta:

• Kuuntele rauhallisesti. Kiitä lasta tai nuorta, että hän kertoo sinulle näin tärkeästä asiasta. Vapauta lapsi tai nuori syyllisyydestä.
• Kirjoita mahdollisimman tarkasti ylös, mitä lapsi tai nuori sanoo. Anna lapsen tai nuoren kertoa omin sanoin. Voit kysyä tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi: ”Mitä tarkoitit, kun sanoit, että…?” ”Kerrotko vielä vähän tarkemmin siitä kun…?”
• Pysy lapsen tai nuoren kertomuksessa äläkä tuo keskusteluun uusia näkökulmia.  Älä tee omia olettamuksia tai tulkintoja. Kirjaa ylös myös tilanne, jossa asia on tullut esiin (esimerkiksi mitä juuri ennen tapahtui tai mistä puhuttiin) sekä lapselle tai nuorelle esitetyt kysymykset.
• Esitä avoimia kysymyksiä, vältä johdattelua esimerkiksi ”Mistä tuo mustelma on tullut?” vs ”Onko joku lyönyt sinua?”
• Jatkotutkimusten kannalta on parempi, että lapsen tai nuoren kanssa ei ole keskusteltu asiasta kovin yksityiskohtaisesti, toisin sanoen lapsen tai nuoren ajatuksiin on vaikutettu mahdollisimman vähän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsen tai nuoren kanssa voisi puhua väkivallasta. Lapsella tai nuorella on oikeus halutessaan kertoa ja aikuisella on tällöin velvollisuus kuunnella.
• Jos olet epävarma, miten sinun pitäisi tilanteessa toimia, voit konsultoida lastensuojelua myös siitä, mitä lapselta tai nuorelta kannattaa tilanteessa kysyä. Lapselle tai nuorelle voi esimerkiksi sanoa, että jutellaan ihan kohta lisää, kun löydetään rauhallinen paikka, ja tehdä tässä välissä konsultaatio. Myös työparia voi pyytää mukaan kuuntelemaan lapsen tai nuoren kertomus, kun varmistaa, että tämä sopii lapselle tai nuorelle.
• Ole lapselle tai nuorelle rehellinen. Kerro, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lievitä lapsen tai nuoren hätää ja pelkoa. Lapsille ja nuorille on erityisen tärkeää, miten ammattilaiset kohtaavat hänen vanhempansa.
• Mikäli huoltajaa epäillään väkivallasta, odota tietojen luovuttamisen kanssa kunnes asiaa on lastensuojelun toimesta selvitetty. Konsultoi poliisia tutkintapyynnön tekemisestä.
• Huomio, että lapsen tai nuoren kertomus voi muuttua. Näissä tilanteissa olisi tärkeää selvittää, miksi.