Ohje väkivallan puheeksi ottamiseen

Yleisiä ohjeita

• Väkivallasta kertovaa ihmistä auttaa eniten kiireetön kohtaaminen: luo rauhallinen tunnelma ja malta pysähtyä aiheeseen.
• Kysyessäsi väkivallasta huolehdi aina omasta ja asiakkaasi turvallisuudesta: 
• Ota väkivalta puheeksi vain kahdenkeskisissä keskusteluissa. 

• Jos epäilet, että asiakkaasi voi käyttäytyä väkivaltaisesti, älä ota asiaa puheeksi, jos olet tilanteessa yksin.

   

• Käytä tarvittaessa tulkkia. Tulkin valinnassa kannattaa ottaa huomioon tulkin sukupuoli sekä mahdollinen suhde kyseiseen yhteisöön. 
• Yleensä keskustelun voi avata kysymällä perheestä tai parisuhteesta tai voinnista ja jaksamisesta. Jos turvallisuudesta kysyminen tuntuu luontevammalta kuin suoraan väkivallasta kysyminen, jatka sillä. 
• Ystävällisellä ja ymmärtäväisellä asenteella vähennät toisen tarvetta puolustautua.
• Kysy mahdollisuuksien mukaan väkivallasta parisuhteen molemmilta osapuolilta, tarvittaessa myös lapsilta. 
• Varmista väkivallasta kertovan/kokijan turvallisuus ennen kuin keskustelet asiasta epäillyn tekijän kanssa.
• Aikuista ihmistä tulee kuulla hänen omista toiveistaan ja tuen tarpeestaan. Vasta sen jälkeen tulevat ammattilaisen suositukset palveluista ja mahdolliset jatkotoimenpiteet. 
• Jos epäily väkivallasta on herännyt, mutta et pysty kyseisessä tilanteessa kysymään asiasta kahden kesken, soita asiakkaalle jälkikäteen ja/tai järjestä uusi, kahdenkeskinen keskusteluaika.

Väkivallasta kysyminen

• Tiedä ettet tiedä. Älä tee olettamuksia vaan kysy asioista. Osoita kiinnostusta ja välittämistä.
• Pyri avoimiin kysymyksiin ja syvennä keskustelua toisen tuottaman puheen mukaisesti.  Vältä kysymyksiä, joihin voi vastata "kyllä" tai "ei”.     
• Älä tyydy helppoihin vastauksiin esim. ”en tiedä/en osaa/en voi” vaan kysy tarvittaessa lisää, mahdollisesti eri sanoja käyttäen.
• Miksi-kysymykset ovat vaikeita ja voivat lukkiuttaa keskustelun. Kysy mieluummin, mitä (konkreettisia tekoja tai muutoksia) tarvitaan, jotta tilanne ei toistu.
• Keskity kuuntelemiseen. Anna aikaa, älä kiirehdi.
• Sanoita havaintojasi tarpeen mukaan. Tarkenna vielä, oletko tulkinnut oikein.
• Kun puhut väkivallasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei sinulla ei ole yhteistä äidinkieltä, käytä mahdollisimman selkeitä käsitteitä. Tarkista huolellisesti, että olet ymmärtänyt asiakkaan oikein. Muista myös ihmiskaupan mahdollisuus: www.ihmiskauppa.fi

Aiheeseen johdattelevia kysymyksiä 

• ”Olen huomannut, että tällaiset elämäntilanteet ovat monille haastavia… Miten teidän perheessänne on koettu…” 
• ”Oletko tyytyväinen parisuhteeseesi / perhe-elämääsi tällä hetkellä?” "Mikä toimii hyvin?" ”Mikä voisi olla paremmin?"
• "Mistä aiheista ja miten usein teillä riidellään?" "Mitä silloin tapahtuu?"

Väkivaltaerityisiä kysymyksiä

• ”Onko elämässäsi joku, jonka käytös pelottaa sinua?”
• "Onko parisuhteessanne mustasukkaisuutta? Miten se näkyy?"
• ”Miten alkoholin tai päihteiden käyttö vaikuttaa puolisosi käyttäytymiseen / sinun käyttäytymiseesi?”
• ”Oletko huolissasi omasta/puolisosi käytöksestä?”
• ”Onko sinulla negatiivisia tunteita omaa puolisoa tai lapsiasi kohtaan?” "Miten nämä tunteet näkyvät arjessasi?"
• ”Mitä äsken mainitsemassasi riitatilanteessa tapahtui?”
• ”Mistä nuo mustelmat ovat tulleet?”

Syventäviä ja tarkentavia kysymyksiä

• “Kerrotko lisää tästä...” 
• "Mitä tarkoitit sillä, kun sanoit että..." 
• “Mitä itse ajattelet asiasta?” 
• ”Mitä toivoisit, että asiassa tapahtuisi? 
• "Mitä puolisosi tai lapsesi vastaisi, jos kysyisin häneltä saman kysymyksen?"
• "Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit..."

Yleisiä ohjeita

• Kaikki, jotka kohtaavat työssään lapsia ja nuoria, ovat velvollisia havainnoimaan lapsen hyvinvointia. Väkivaltakokemukset voivat aiheuttaa lapselle/nuorelle hyvin monenlaisia oireita. Koska lapsi/nuori ei yleensä omatoimisesti kerro väkivallasta, siitä täytyy kysyä.
• Keskustelun voi avata kyselemällä yleisesti ”mitä kuuluu?” tai ”miten sulla menee?” ”Jos lapsi/nuori vastaa ”ihan hyvin”, voit kysyä jatkoksi esimerkiksi, miksi vain ”ihan”, eli voisiko joku asia olla vielä paremmin. Osoita aitoa kiinnostusta ja välittämistä lapseen/nuoreen ja hänen asioihinsa.
• Keskustelua voi jatkaa kysymällä esimerkiksi siitä, pelottaako lasta/nuorta joskus jossain tai kohteleeko joku häntä huonosti tai epäreilusti. Lapselta/nuorelta voi kysyä, miten hän kuvailee suhdettaan vanhempiinsa tai kavereihinsa sekä sitä, millaisia konflikteja suhteissa on ollut. 
• Riidoista ja riitelystä kannattaa kysyä suoraan: Miten teillä riidellään? Mistä aiheista?  Miten usein? Kenen kanssa riitoja tulee? Mitä riidoissa tapahtuu? 
• Seurustelevilta nuorilta kannattaa kysyä heidän parisuhteistaan. Miltä parisuhteessa oleminen tuntuu? 0nko suhteessa tilanteita, jotka tuntuvat epämukavilta tai ahdistavilta ja joista haluaisi jutella jonkun kanssa?
• Kun havaitset otollisen tilanteen avata keskustelu, käytä se!
• Vinkki: Turva10 on Ensi- ja turvakotien liiton maksuton puheeksiottovälineistö, jonka voi ladata netistä. Koska väkivaltakokemuksen sanallistaminen voi olla vaikeaa joko trauman luonteesta tai lapsen ikä- ja kehitystahosta johtuen, tarjolla on esim. kuvakortteja turvallisuuden ja väkivallan puheeksi ottamiseen eri ikäisten lasten ja nuorten kanssa.

Kun lapsi tai nuori kertoo väkivallasta:

• Kuuntele rauhallisesti ja myötätuntoisesti. Älä kiirehdi.
• Kirjoita mahdollisimman tarkasti ylös, mitä lapsi/nuori sanoo. Anna lapsen/nuoren kertoa asiasta omin sanoin. Voit kysyä tarkentavia kysymyksiä esim. ”Mitä tarkoitit, kun sanoit, että…?” ”Kerrotko vielä vähän tarkemmin siitä, kun…?” 
• Pysy mahdollisimman tarkasti lapsen/nuoren omassa kertomuksessa äläkä tuo keskusteluun uusia näkökulmia.  Älä tee omia olettamuksia tai tulkintoja. 
• Kirjaa ylös myös tilanne, jossa asia on tullut esiin (esim. mitä juuri ennen tapahtui tai mistä puhuttiin) sekä lapselle/nuorelle esitetyt kysymykset.
• Esitä avoimia kysymyksiä esim. ”mistä tuo jälki on tullut?” äläkä johdattele esim. ”onko joku lyönyt sinua?” 
• Jatkotutkimusten kannalta on parempi, että lapsen/nuoren kanssa ei ole keskusteltu asiasta kovin yksityiskohtaisesti ts. lapsen/nuoren ajatuksiin on vaikutettu mahdollisimman vähän. Lapsella/nuorella on kuitenkin oikeus halutessaan kertoa kokemuksestaan ja aikuisella on tällöin velvollisuus kuunnella.
• Jos olet epävarma, miten sinun pitäisi tilanteessa toimia, lastensuojelua voi konsultoida anonyymisti esim. siitä, mitä lapselta/nuorelta kannattaa tilanteessa kysyä. 
• Kannattaa pyytää työparia mukaan kuuntelemaan lapsen/nuoren kertomus, kun ensin varmistaa, että tämä sopii myös lapselle/nuorelle.
• Ole lapselle/nuorelle rehellinen. Kerro, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lievitä lapsen/nuoren hätää ja pelkoa. Lapsille ja nuorille on erityisen tärkeää, miten ammattilaiset kohtaavat hänen vanhempansa.
• Mikäli huoltajaa epäillään väkivallasta, odota tietojen luovuttamisen kanssa, kunnes asiaa on lastensuojelun toimesta selvitetty. Konsultoi poliisia tutkintapyynnön tekemisestä.
• Huomio, että lapsen/nuoren kertomus voi myöhemmin muuttua. Näissä tilanteissa on tärkeää selvittää, miksi näin tapahtui.