Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Lapsi käy lapsuuden ja nuoruuden aikana läpi monta eri kehitysvaihetta ja välillä vanhemman voi olla vaikea pysyä mukana. Me tuemme sinua lapsesi kasvatuksessa lapsen syntymästä aikuistumiseen saakka.
Vauvaiällä tarkoitetaan aikaa, kun lapsi on 0–1-vuotias. Vaikka vauva syntyy avuttomana ja hoivaa tarvitsevana, hän kehittyy vauva-aikana nopeasti ja oppii jo syntymästään saakka kommunikoimaan ja kiinnittymään läheisiin ihmisiin.
Vauvaiässä lapsen kasvatuksessa tärkeitä ovat lämpö, hoiva, turvallisuus ja ennustettavuus. Vauvaiässä lapsi oppii muodostamaan kiintymyssuhteita ja luottamaan muihin. Vauvalle kannattaa jutella paljon ja reagoida tämän hymyihin ja leikkeihin. Vauvan itseluottamus ja luottamus ympäröivään maailmaan rakentuvat näiden kokemusten pohjalle.
Kun lapsi on 1–3-vuotias, hän on taaperoiässä. Taaperoikäinen lapsi tutustuu innokkaasti ulkomaailmaan ja toisiin lapsiin, kehittyy puhetaidoissaan ja käyttää mielikuvitustaan.
Taaperoiässä lapsi kokeilee rajojaan ja kasvatuksessa korostuu johdonmukainen rajojen asettaminen. Rajat saattavat turhauttaa lasta, jolloin lapsen turhautuminen lievenee syliin ottamisella. Myös muiden lasten kanssa leikkimisen opettelu saattaa johtaa yhteentörmäyksiin, jolloin lasta ohjataan rauhallisesti toivottuun käytökseen. Rajojen asettamisen lisäksi taaperoaikaan kuuluu yhdessä tekemisen ilo ja lapsen kanssa vietettävä arki, jonka askareissa lapsi on jo mielellään mukana auttamassa.
3–6-vuotiaana lapsi on leikki-iässä. Leikki-iässä lapsi alkaa oppia omatoimiseksi ja pystyy jo leikkimään yhteisiä leikkejä muiden lasten kanssa. Leikki-ikäinen oppii nopeasti uusia taitoja, esittelee niitä ja osaa myös vertailla itseään muihin.
Vaikka leikki-ikäisen itsetuntemus ja tunne-elämä kehittyvät nopeasti, tunteita on vielä vaikea hallita ja tunteiden sanoittamisessa tarvitaan vanhempien apua. Lapsen kasvaessa lapsi osaa jo olla erossa vanhemmistaan jonkin aikaa ja lapsella onkin hyvä olla muita ihmissuhteita. Lapsi tulee tietoisemmaksi itsestään sekä oikeasta ja väärästä ja huomaa eroja eri ihmisten kohtelussa. Perheen yhteisten sääntöjen noudattamisessa tulee olla johdonmukainen, koska lapsi huomaa herkästi epäoikeudenmukaisuuden. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunteita, kun hän vertailee itseään toisiin ja lapsen kannustaminen ja kehuminen on tärkeää. Lapsi oppii myös itse kehumaan toisia ja osoittaa mielellään tunteitaan.
Koulun alkaminen on suuri muutos lapsen ja vanhemman elämässä. Lapsi viettää aikaa koulussa ja kavereidensa kanssa ja kiinnostuu entistä enemmän kodin ulkopuolisista asioista. Alakouluikään kuuluu itsenäistymistä, mutta myös pelkoja ja vanhemman tuen tarvetta. Esikouiluiässä lapselle saattaa tulla ohimenevä uhmakkuuskausi ja käynnistyvä murrosikä haastaa vanhempia alakoulun loppupuolella.
Alakouluiästä alkaen entistä suurempi osa lapsen kasvusta tapahtuu poissa vanhempien luota. Vaikka alakouluikäinen on entistä itsenäisempi ja pystyy käsittelemään tunteitaan, hän kuitenkin tarvitsee vanhemmiltaan tukea, turvaa ja kasvatusta. Alakouluikäisen kasvatuksessa haasteita voivat aiheuttaa käytöksen ja tunne-elämän ongelmat sekä vaikeudet oppimisessa ja sosiaalisissa suhteissa. Esimurrosikä voi alkaa lapsella 9–12-vuotiaana ja tuoda mukanaan uhmakkuutta, hajamielisyyttä ja tunteiden heilahtelua. Pelaaminen ja puhelimen käyttö saattaa aiheuttaa keskustelua perheissä.
Alakouluikäisen vanhempana sinun kannattaa tukeutua lapsen kasvatuksessa tukipalveluihimme. Kasvatus- ja perheneuvonta vastaa kysymyksiisi lapsen kasvatuksesta ja opiskeluhuollon palvelumme huolehtivat lapsen terveydestä.
Teini-iässä nuoren kehitys on nopeimmillaan ja nuori kokee muutoksia sekä kehossaan että tunne-elämässään. Nuori itsenäistyy vanhemmistaan, hänen seksuaalisuutensa herää ja kehon muutokset saattavat tuoda mukanaan kömpelyyttä ja epävarmuutta. Nuoren ajatusmaailma laajenee ja hän muodostaa omia mielipiteitään ympäröivästä maailmasta.
Vanhemmalle nuoren aikuistuminen on toisaalta luopumista, toisaalta tukena oloa. Teini-iässä nuori haastaa vanhempiaan ja ottaa etäisyyttä näihin. Myös kaverit ja seurustelusuhteet ovat tärkeä osa elämää. Toisaalta nuori myös vielä etsii tietään ja paikkaansa elämässä ja kaipaa ohjausta ja turvaa. Alaikäisenä nuori ei ole vielä valmis tekemään kaikkia päätöksiä itse, joten vanhemmilta kaivataan myös rajojen asettamista, vaikka tämä johtaisikin riitelyyn. Vaikka nuori provosoisikin vanhempia ja kapinoisi näitä vastaan, vanhemman on tärkeä kannustaa ja kehua nuorta aina, kun tähän on aihetta. Vanhempana kannattaa ottaa tavaksi puhua nuoren kanssa tämän tunteista ja kuunnella nuoren mielipiteitä arvostavasti, vaikka ei olisikaan nuoren kanssa samaa mieltä.