Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Satu Lingman on ollut puolisonsa virallinen omaishoitaja vuodesta 2022. Tie tähän alkoi vuotta aiemmin.
"Olimme mökillä, ja katsoin mieheni touhua. Sanoin, etten jätä häntä enää yksin”, Satu muistelee.
Mökkireissun jälkeen meni pari viikkoa, kun muistisairaan puolison vointi romahti. Satu mietti, mistä saisi apua, koska töihin oli kuitenkin mentävä. Tilanteen aiheuttama stressi johti univaikeuksiin, ja lopulta hän jäi sairauslomalle.
”Uni on niin tärkeää. Kun ihminen väsyy, sitä on vihainen, kiukkuinen ja ajatus ei kulje.”
Sairausloman jälkeen Satu palasi osa-aikaisesti töihin. Nyt hoitoalalla työskennellyt Satu on täysipäiväinen omaishoitaja.
Kuormittava tilanne tasaantui, kun Satu otti yhteyttä Seniorineuvontaan ja kysyi tilanteeseen apua. Palveluohjaaja tuli kotiin ja teki palvelutarpeen arvioinnin.
Arvioinnin perusteella Sadun puoliso pääsi kerran viikossa päivätoimintaan. Palveluohjaaja suositteli tilaamaan omaishoitajien lehden ja osallistumaan vertaistukiryhmiin. Lehden Satu tilasi, mutta vertaistukiryhmiä hän ei kokenut omakseen.
Omaishoitajien lehdestä ja omaishoitajan palvelusopimuksesta Satu luki, että hänellä on oikeus omaishoitajan vapaapäiviin. Omaishoitajille kuuluu vähintään kaksi lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa.
Vapaapäivien aikana hyvinvointialue järjestää omaishoidettavan hoidon. Sadun puolison hoito järjestettiin perhehoitona.
”Perhehoito on ollut minun ja mieheni pelastus”, Satu kertoo.
Satu selvitti erilaisia perhehoitopaikkoja ja etsi paikkaa, jossa olisi koira.
”Meillä on aina ollut koira. Mieheni vietti paljon aikaa mökillä koiran kanssa, ja uskon, että koiran kuolema sai sairauden etenemään.”
Lopulta koirallinen perhehoitopaikka löytyi. Jo ensikäynnillä paikasta tuli lämmin ja hyvä olo. Vaikka puoliso ei ensin olisi halunnut mennä, koira sai hänet suostumaan kokeiluun.
Myöhemmin perhehoitoa on lisätty tilanteen mukaan. Tällä hetkellä puoliso viettää perhehoidossa kaksi viikkoa kuukaudessa aina samassa paikassa.
”Nykyään hän olisi siellä aina!”, Satu nauraa.
Omaishoitajuus voi olla arka aihe, ja siihen liittyy ylitettäviä kynnyksiä. Sadulle omaishoitajuus oli kuitenkin luonnollinen valinta.
”Kyllä mä itse halusin hoitaa. En ajatellut, että tänne tulisi ketään. Sitä kun tuntee ihmisen ja kaikki tavat läpikotaisin.”
Omaishoitajuuden hyvä puoli on, että siinä saa olla eri tavalla läheistään lähellä. Toisaalta se vaatii voimavaroja, ja omaa aikaa jää vähemmän. Sadun puoliso on muistisairas, ja se tuo mukanaan omat haasteensa.
”Tänään voi mennä tosi hyvin, ja vielä kuukaudenkin päästä. Mutta se voi olla yksi päivä, kun vointi romahtaa.”
Satu toivoo, että heti alkuvaiheessa kerrottaisiin selkeämmin, millaista apua on saatavilla.
”Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä olisi hyvä tuoda esille, mistä saa tietoa, ja että ketään ei jätetä yksin.”
Moni saattaa olla omaishoitaja tietämättään. Myös Satu on huomannut tämän oman työnsä kautta.
”Eräs vanhempi mies tuli vastaanotolle ja purskahti heti itkuun. Hän kertoi, että hoitaa vaimoaan kotona ja on todella väsynyt. Joulu oli tulossa, eikä hän tiennyt, miten selviäisi.”
Satu ohjasi miehen ottamaan yhteyttä Seniorineuvontaan ja hakemaan apua. Mies ei ollut tietoinen omaishoidon tuesta tai vapaapäivistä.
”Olen vähän sellainen sanansaattaja! Ja näitä on paljon, tosi paljon.”
Satu on huomannut, että moni pelkää omaishoitajuuden ”virallistamista”, koska pelkää leimautumista tai yksin jäämistä. Virallisen aseman kautta apua olisi kuitenkin helpommin saatavilla.
Satu kokee, että hyvinvointialueen jälkeen omaishoitajien tilanne on parantunut. Iso syy on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen vanhusten palvelujen omais- ja perhehoidon projekti, joka on ottanut omaishoitajien tukemisen asiakseen.
Omaishoitajien tilannetta ja toiveita on kartoitettu kyselyillä, sekä erilaisista omaishoitajille suunnatuista palveluista kerrotaan nyt enemmän.
”Nyt ollaankin omaishoitajan puolella”, Satu summaa.
Lisäksi VAKEssa on tällä hetkellä menossa tutkimushanke, jossa lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelut viedään omaishoitoperheiden kotiin. Myös tällä halutaan tukea omaishoitoperheiden jaksamista.
Sadulla on kaksi selvää toivetta tulevaisuudelle. Puolison tila on sellainen, että seuraava askel on paikka ympärivuorokautisessa yksikössä. Tämän siirtymävaiheen Satu toivoisi olevan joustavampi.
”Toivon, että kun se paikka tulee, sinne ei tarvitsisi lähteä saman tien. Muistisairaille asiat tulee kertoa vähitellen, ja on se rankkaa itsellekin”, hän kertoo.
Toinen toive liittyy perhehoitoon.
”Lisää vaan perhekoteja! Etenkin muistisairaille ne ovat upeita.”
Moni huolehtii ikääntyneistä läheisistään, mutta ei tunnista itseään omaishoitajaksi. Jos autat ja hoidat läheistäsi päivittäin, saatat olla jo omaishoitaja.
Omaishoitajille on tarjolla monenlaista tukea ja ohjausta. Älä jää yksin, vaan hae sopimusomaishoitajaksi.
Ota yhteyttä Seniorineuvontaan: