Uusi suunta elämälle Kuntoutussäätiön digipajasta

Ajankohtaista

Kuntoutussäätiö tarjoaa kuntouttavaa työtoimintaa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen asiakkaille. Yhteistyöllä on pitkät perinteet, Vantaan kaupungin kanssa työtä on tehty jo 80-luvulta lähtien. VAKE:n bränditiimin Helena ja viestinnän partneri Matti vierailivat Malminkartanossa sijaitsevassa digipajassa tapaamassa ohjaaja Annia, työkykykoordinaattori Marja-Liisaa ja kuntouttavan työtoiminnan asiakasta Jania.

Henkilö on kuvattavana

Digipajalla jokainen asiakas voi löytää oman sisäisen kipinänsä.

Jani, milloin tulit Kuntoutussäätiön digipajalle? 

Minulla on ollut kolmen kuukauden sopimuksia viime kesästä lähtien ja aion olla täällä, kunnes 12 kuukautta tulee täyteen. 

Mitä sinä olet aikaisemmin tehnyt? 

Aloitetaan vuodesta 2014. Silloin sain asunnon. Sitä ennen olin ollut asunnottomana 6,5 vuotta ja siitä on yritetty nyt toipua. Olen ollut eri pajoilla esimerkiksi Suomenojalla Diakoniasäätiön puupajalla, Leppävaarassa Espoon Tietix:ssä ja yrittänyt opiskella. Monen mutkan kautta tuli tänne, olin aikaisemmin ollut terapiassa. Kodittomuusjakso rampautti minua aika tavalla ja kärsin yhä masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. 

Miten päädyit kuntouttavaan työtoimintaan?

Joka tapauksessa pahimman koronakauden ytimessä, terapiat olivat aivan tupaten täynnä, enkä päässyt terapiaan, vaikka se olisi ollut minulle tähdellistä. Oma jaksaminen oli mitä se oli, mutta en sen puolesta jaksanut enää taistella. Melkein vuosi meni, etten tehnyt yhtään mitään, tai sekin on vähän väärin sanottu. Siis yritin löytää jotain järkevää tekemistä. Sitten tuli vain se piste, että nyt minä haluan jotain. Sininauhasäätiön ohjaajalle sanoin, että voisin yrittää vielä jotain tietokoneella ja saada jotain tekemistä. Ohjaaja löysi minulle tämän Kuntoutussäätiön digipajan ja sovittiin tänne tutustumiskäynti. Pajalla tehtiin paperit valmiiksi ennen kuin minä olin edes työttömänä työnhakijana. Sitten minä tulin ”pikana sisään” eli minä vaan pelmahdin paikalle, mikä ei kuulemma ole mikään ihan tavanomainen tarina. 

Millaisia odotuksia sinulla oli kuntouttavasta työtoiminnasta?

On vaikea sanoa, mitä odotin saavani täältä tai mitä ajattelin ennen tulemistani, koska tämä pajakokemus on ylittänyt kaikki odotukseni positiivisesti. En osaa edes arvailla, mikä tässä on ollut niin erityistä, mutta olen iloisesti yllättynyt. Kun kuntoutuminen on kuitenkin kokonaisvaltainen asia niin siinä täytyy ottaa kaikki huomioon.  Se monipuolisuus on ehdottomasti ollut suurin valtti.

Mitä uutta olet oppinut digipajalla? 

Olen uudelleen lämmitellyt vanhoja it-taitojani, siis koodaustaitoja, mutta olen oppinut myös uutta esimerkiksi kuvankäsittelyä, ja digitaiteentekoa sähköisellä piirtoalustalla. Täällä on paljon eri teknologioita ja laitteita mitä voi kokeilla. En ole tehnyt graafista suunnittelua aiemmin, mutta täällä olen tehnyt Canvalla julisteen Open Cafe -iltapäivään. Sain työstäni osaamismerkin. 

Täällä näyttää olevan 3D-printterikin! Jani, oletko jo kokeillut sitä? 

Sitä en ole vielä kokeillut, mutta on paljon mahdollista, että kokeilen. Tällä hetkellä minulla on niin paljon erilaisia projekteja kesken, että on vaikea löytää aikaa uusille kokeiluille. Minulle ehkä suurin hyöty on ollut se, että olen aktivoitunut, ja sitten jollain tasolla päässyt sosiaalisen ahdistuksen yli. Ennen kuntouttavan työtoiminnan aloittamista, en halunnut olla ihmisten kanssa missään tekemisissä, mutta nyt tosiaan minä istun tässä haastateltavana. Tämä kokemus on auttanut minua sosiaalisesti aktivoitumaan ja jopa tutustumaan ja rakentamaan luottamusta uusiin ihmisiin. Tässä tilassa pajan ohjaaja Anni on helpottava tekijä, koska Annin kanssa ollaan tehty yli puoli vuotta yhteistyötä. 

Miten kuntouttava työtoiminta on auttanut sinua luottamuksen rakentamisessa ihmisiin?

Useasti on tietenkin henkilökemiasta kiinni, kyllä minun täytyy sanoa, että Digipajan ohjaajat ovat onnistuneet auttamaan minua. Ei ole ollut semmoista yhteen muottiin pakottamista, on huomioitu tilanteeni ja yritetty löytää keino päästä yli niistä kaikista möröistä. Siinä minun mielestäni Anni on onnistunut. 

Kaksi henkilöä nauraa

Anni ja Jani ovat tehneet yhteistyötä yli puoli vuotta.

Onko kuntouttava työtoiminta auttanut sinua tuntemaan itsesi osaksi yhteiskuntaa?

Siellä jossain se on aina ollut, mutta mielestäni se on selkeästi vahvistunut täällä olon aikana. Minun on mahdotonta nimetä yhtään suurta onnistumista, mutta pieniä onnistumisia on ollut monia ja pieniä askeleita olen ottanut. Täällä on tullut sellainen tunne, että sinusta välitetään. Mietin enemmän sitä, että täällä otetaan huomioon oma tilanne, omat haasteet, voimavarat ja niitten kanssa on tehty työtä. Kerran kun aloin käymään kierroksilla, Anni laittoi minut kävelemään korttelia ympäri. Hermostuin liikaa, enkä edes itse tajunnut sitä, mikä on kaikkein tyhmintä. Täällä ei panosteta hulluun suorittamiseen, vaan täällä oikeasti saa sitä tukea ja sitä kautta on tullut tunne, että minut oikeasti hyväksytään ja että minulla on jotain arvoa, vaikka olen ollut yhteiskunnalle puhtaasti pelkkä rasite, jos katsotaan puhtaasti viivan alle.

Anni, miten asiakkaiden onnistumisen kokemuksia ruokitaan digipajassa?

Me ohjaajat panostamme siihen, ettei meillä ei ole yhtä teemaa, jonka parissa kaikkien asiakkaiden olisi työskenneltävä samaan tahtiin ja mentävä samaa polkua eteenpäin. Se ei ole osa meidän tapaamme toimia vaan nimenomaan tällainen omaan tahtiin työskentely ja omien mielenkiinnon kohteiden parissa työskentely mihin pyritään. Se toivottavasti herättelee jokaisen sisäistä motivaatiota ja sitä kautta asiakas voi löytää kipinän, mitä ikinä se onkaan. Jokaisella on eri kipinät, jolla löytää omat kiinnostuksen kohteet ja löytää omat onnistumisen mahdollisuudet.

Jani, Millaisia suunnitelmia sinulla on jatkoon? 

Tässä on erilaisia ajatuksia palloteltu ja pomputeltu, mutta pääpaino on vieläkin siinä kuntoutumisessa. Anni just sanoi, että olen ottanut valtavia harppauksia, mutta siis niitä on hirveän vaikeaa nähdä itse, mutta se on ehkä enemmänkin itsetuntokysymys. Olisi kiva saada vielä jotain aikaiseksi ja olla enemmän osana tätä yhteiskuntaa. Jos työelämään haluaa palata, ja miksen haluaisi, niin olisi hyvä olla joku selkeä, järkevä, konkreettinen ja oikeasti mahdollinen polku työelämään.

Miten asiakkaiden jatkopolkuja rakennetaan, Anni?

Itse tykkään rakentaa asiakasprosessia harkiten siten, että ohjaajana alan miettimään jatkopolkuja asiakaslähtöisesti. Siinä kohtaa, kun asiakas on tuonut minulle ensimmäistä kertaa esiin se, että voisi miettiä jatkopolkuja, niin sitten vasta niitä on alettu miettimään. Viimeistään silloin kun viimeinen kolmen kuukauden jakso alkaa, minä alan vähän herättelemään, että ”hei, mitäs sitten pajan jälkeen”? Janin tavoitteena on olla täällä koko 12 kuukautta, joten en ole kokenut vielä tarkoituksen mukaiseksi lähteä työntämään Janille jatkopolkuajatuksia ennen kuin hän on siihen valmis.

Anni, Millaisen henkilön kannattaa hakeutua digipajaan?

Tämä paja vaatii asiakkaalta tietynlaista itseohjattavuutta. Itse painotan aina sitä, että kaikenlaiselle kuntouttavalle työtoiminalle on ihan ehdottomasti tarpeensa. Strukturoidumpi työtoiminta palvelee asiakasta silloin, jos hänen omat motivaationsa ja voimavaransa on heikommassa jamassa. Kun asiakas on jo hieman kuntoutunut ja alkaa nähdä niitä valon- tai toivonpilkahduksia jossain horisontissa, niin siinä kohtaa digipaja alkaa olla oikea paikka. 

Entä miten päivät pajalla rakentuvat?

Meidän päivämme rakentuvat siten, että kello 10-11:30 on ryhmämuotoinen osuus, ja iltapäivä on itsenäisen työskentelyn aikaa. Ohjauskeskustelut pidetään iltapäivisin. Iltapäivät ovat sellaista aikaa, milloin asiakkaat työstävät omia asioitaan ja töitään. Toimintamme ei ole kuitenkaan yksinäistä puurtamista tai yhtäjaksoista näyttöön tuijottamista, vaan täällä läppä lentää. 

Asiakkaat eivät häiritse toisten tehtäviä ja toisaalta minäkään en just silloin mene jututtamaan asiakasta, jos hän esimerkiksi maalaa tai on keskittynyt työhönsä. Jani oli hermostunut tekemään yhtään mitään, joten laitoin hänet kävelemään korttelin ympäri. Jos itsenäisen työskentelyn aikana jollain asiakkaalla on levoton olo, niin pyrin ottamaan tilanteesta koppia. “Mikä on homman nimi?” “Miten voin olla avuksi?” Tällä myös otetaan nepsyt huomioon. Täällä on nepsy-nurkka, keskittymiskoreja ja stressileluja nepsyille. Yhteisen ohjelman aikana voi ottaa jonkun stressilelun käteen, jos se auttaa keskittymistä.

Voivatko asiakkaat näyttää teillä osaamistaan esimerkiksi toimeksiannoilla?

Toimeksiantoja ei anneta asiakkaille jatkuvalla syötöllä vaan aika harvakseltaan. Jos asiakkaalla on erityinen mielenkiinnon kohde, niin aloitetaan projekti, josta saa osaamismerkin. Työelämätaitojen ympärille luotu myös osaamismerkki. Sen saa, kun on vetänyt asiakkaana ohjemaa, esimerkiksi diaesityksen tai valokuvausohjelman, muille asiakkaille joko yksin tai yhdessä toisen asiakkaan kanssa. Jokaisella osaamismerkillä on aina oma kriteeristönä, jonka tulee täyttyä, jotta merkin voi myöntää. Näitä voi käyttää työnhakuun.

Jani, mitä haluaisit sanoa ihmiselle, joka harkitsee kuntouttavaa työtoimintaa digipajassa?

Älä pelkää, mene avoimin mielin. Anna aikaa ja puhu.

Kiitos paljon, Jani, että pystyit jakamaan tarinasi kanssamme. Toivomme sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja olemme täällä tukemassa sinua matkallasi!

Kiitos, olen iloinen ja ylpeä, että sain kertoa kokemuksistani. Kiitos myös digipajan henkilökunnalle, jotka ovat auttaneet minua matkallani!

Näin Janin tarina osoittaa, kuntouttava työtoiminta, kuten Kuntoutussäätiön Digipaja, voi tarjota paitsi uusia taitoja ja osaamisen kehittämistä, myös merkittävää sosiaalista tukea ja mahdollisuuden löytää uusi suunta elämässä.

Avainsanat

Työllistymisen tuki