Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Asunnottomuuden ehkäisyhanke on toiminut Vantaan kaupungilla ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella STM:n avustuksella vuosina 2020–2023. Siinä kehitettiin toimintamalleja ja työkaluja asunnottomuustyöhön sekä perustettiin asunnottomuustyön verkosto. Asunnottomuuden ehkäisyhanke sijoittui Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella aikuissosiaalityön palvelualueelle.
Etsivä työ toimi hankkeessa muun muassa juna-asemilla. Etsivä työ on jäänyt osaksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen palveluja.
Hanketta ja projektia käytetään usein toistensa synonyymeinä. Projektin voi kuitenkin nähdä tavoitteiltaan, aikataulultaan, kustannuksiltaan ja laajuudeltaan hanketta rajatummaksi. Hanke on taas isompi ja epämääräisempi kokonaisuus ja se voi sisältää useita projekteja. Tämän jaottelun mukaan Asunnottomuuden ehkäisyhanke oli nimestään huolimatta projekti.
Projektityö eroaa organisaatioiden perustyöstä. Ero on ennen kaikkea työn tavoitteissa ja tekemisen tavoissa. Projekteissa kehittäminen on työn ytimessä ja sen yhteydessä voidaan pilotoida kehitettyjä malleja, esimerkiksi asiakastyön yhteydessä. Perustyössä asetelma on toisin päin ja asiakastyö on keskiössä ja kehittämistä tehdään useimmiten varsinaisen työn ohessa. Jotta kehittäminen ei kuitenkaan olisi irrallista tekemistä, pitää projektityö integroida osaksi perustyötä.
Hanke- ja projektimaailmassa puhutaan projektien omistajasta tai omistajaorganisaatiosta, kun viitataan tahoon, joka on hakenut ulkopuolista rahoitusta. Omistajaorganisaatio myös määrittelee ja hyväksyy projektin tavoitteet. Omistajaorganisaatio ei kuitenkaan ole ainoa intressiryhmä, vaan projektin tavoitteisiin ja sitä kautta myös toimintaan on sanottavansa myös rahoittajalla, projektityöntekijöillä sekä sidos- ja kohderyhmillä. Ilman näiden eri tahojen intressien yhteensovittamista projektin menestymisen mahdollisuudet ovat pienet. Toki eri intressiryhmien mielipiteillä on eri painoarvo. Lähtökohtana on usein rahoittajan määrittämät tavoitteet ja reunaehdot. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, pätee erityisesti silloin, kun kyseessä on ulkopuolinen rahoittaja.
Varsinkin ulkopuolisella rahoituksella toimivan projektin tulee pysyä budjetissa ja käyttää avustusta rahoittajan ohjeiden mukaisesti. Joskus rahoittajalla ja omistajaorganisaatiolla voi olla toisistaan eroavia sääntöjä ja käytäntöjä talouden suhteen. Projekteissa tulee muistaa, että loppupelissä rahoittaja määrää, mihin ja miten sen antamaa avustusta voi käyttää.
Rahoittaja, eli STM määritteli Asunnottomuuden ehkäisyhankkeen kohderyhmän (asunnottomat) kehittämisympäristön (sosiaali- ja terveysala) sekä reunaehdot avustuksen käyttämiselle. Tästä lähtökohdasta omistajaorganisaatio, eli Vantaan kaupunki (myöhemmin Vantaan ja Keravan hyvinvointialue) lähti työstämään hankesuunnitelmaa.
Hankesuunnitelmassa tavoitteet oli määritelty alun perin antamalla suuntaviivat siitä, mitä hankkeessa tulee kehittää. Projektityöskentely alkoikin tavoitteiden ja toiminnan tarkemmalla määrittelyllä ja niiden hyväksyttämisellä omistajaorganisaatiolla ja rahoittajalla. Tämän jälkeen projektityöntekijöiden tehtäväksi jäi suunnitelmien toteuttaminen annettujen reunaehtojen mukaisesti niin, että sidos- ja kohderyhmien näkemykset huomioidaan.
Asunnottomuuden ehkäisyhanke sijoittui sosiaalityön yhteyteen hallinnollisesti ja teki tiivistä yhteistyötä eri sosiaalityön yksiköiden kanssa. Integraatiolla pyrittiin varmistamaan, että projektin tavoitteet ja toiminta vastaavat omistajaorganisaation tarpeisiin. Myös kehitettyjen toimintamallien ja työkalujen pilotointi tehtiin sosiaalityön yhteydessä ja sosiaalihuollon työntekijät osallistuivat laajasti kehittämiseen. Muita kehittämiseen osallistuneita tahoja olivat kolmannen sektorin asunnottomuustyötä tekevät ja KAP-Vantaan kokemusasiantuntijat.
Asunnottomuuden ehkäisyhankkeessa substanssiosaaminen oli työntekijöillä ja projektipäällikkö vastasi kokonaisuudesta. Projektipäällikön tärkeimpinä tehtävinä oli varmistaa, että työ on tavoitteiden mukaista ja vastata taloudesta.
Projektityö on suhteellisen vapaata ja kehittämistyön imu vie työntekijät mukaansa. Projektit eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan niillä tulee aina olla tarkoin määritellyt tavoitteet ja päämäärät. Asunnottomuuden ehkäisyhankkeen keskeisimpiä tavoitteita olivat työkalujen ja toimintamallien kehittäminen asunnottomuustyöhön sekä asunnottomuustyön verkoston koonti hyvinvointialueelle. Tässä työssä projektin substanssiosaajat, eli projektiin palkatut kokemusasiantuntijat, sairaanhoitajat, sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät, ohjaajat ja asiantuntijat olivat avainasemassa.
Hankkeen työntekijät kehittivät ansioituneesti Asumispalveluvalinnan työkalun (APV), Intensiivinen palvelutarpeen- ja hoitosuunnitelman arvioinnin mallin (IPHA), moniammatillisen jalkautuvan asunnottomuustyön mallin, asumisneuvonnan mallin sekä Asunnottomuustyön verkoston.
Asumispalveluvalinnan työkalu on monivalintapohjainen työkalu, jossa sosiaalihuollon työntekijä vastaa palvelutarpeen arvioinnin pohjalta 16 väittämään. Väittämät jakautuvat kahteen pääteemaan ja kuuteen alateemaan. Pääteemat ovat sosiaalinen ja terveydellinen ulottuvuus ja nämä jakautuvat alateemoihin: 1. asuminen, 2. talous ja asioiden hoito, 3. osallisuus, sosiaaliset suhteet ja työelämä, 4. mielenterveys, 5. somaattinen terveydentila ja 6. päihteet. Vastausten perusteella APV antaa arvion asiakkaan asiakkuussegmentistä sekä ohjausehdotuksia eri asumispalveluihin ja asumisen tukeen. Lopullisen päätöksen palveluista tekee kuitenkin työntekijä itse. APV on käytettävissä Vake:n intrassa.
Intensiivinen palvelutarpeen ja hoitosuunnitelman arviointi tehdään yhtäaikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sosiaalityöntekijä/-ohjaaja ja terveysaseman sairaanhoitaja työskentelevät työparina. Kun jommankumman organisaation työntekijälle syntyy epäilys asiakkaan laajemman tuen tarpeesta, voi hän ottaa yhteyttä yhteyshenkilöön toisessa organisaatiossa.
Arvioinnin aikana asiakastapaamisia on 8–12, joista 2–3 on sosiaalityöntekijä-sairaanhoitaja-työparin kanssa yhteisiä. Arviointi kestää yhteensä noin 2–4 kuukautta. IPHA-malli on tehostettu tapa tehdä lakisääteistä palvelutarpeen ja hoitosuunnitelman arviointia. Keskeisenä toimintatapana on jalkautua asiakkaan kanssa eri palveluihin. Mallissa käytetään hyväksi kokemusasiantuntijoiden osaamista sekä eri sote-alalla käytettäviä mittareita.
IPHA-mallissa asiakkaalla tulee olla sekä sosiaalihuollon tarve että terveydentilaan liittyviä huolia tai tarve terveydenhuollon kontakteille. Lähtökohtana IPHA-mallin työskentelylle on erityisen tuen tarve, selkeä puute palveluissa ja kontakteissa sekä suuria vaikeuksia palvelujen hakemisessa tai saamisessa. IPHA-malli on käytössä aikuissosiaalityössä.
Moniammatillinen jalkautuva asunnottomuustyön toimintamalli perustuu etsivään työhön ja moniammatilliseen tiimiin, johon kuuluu kokemusasiantuntija, sairaanhoitaja, sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Toimintamallia on pilotoitu ja juurrutettiin hyvinvointialueen rakenteisiin. Toimintamallin kehittämisessä ja juurruttamisessa otettiin huomioon kesällä 2023 voimaan tullut lakisääteinen etsivä työ (sosiaalihuoltolaki 7 a § 29.12.2022/1280).
Toimintamallin kohderyhmänä ovat olleet asunnottomat ja asunnottomuusuhan alla olevat, jotka eivät ole palveluiden piirissä. Asunnottomiksi luettiin ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa ja yömajoissa olevat sekä laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat (esim. ensisuojat, hoito- ja huoltokodit, psykiatriset sairaalat, kehitysvammaisten laitokset) ja tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona majoittuvat. Asiakkaiksi, jotka eivät ole palveluiden piirissä luettiin henkilöt, joilla ei ole sosiaali- ja/tai terveydenhuollon asiakkuutta, joille nykyiset palvelut eivät ole riittäviä, joiden palveluiden tarve on muuttunut ja ne, jotka ovat putoamassa palveluiden ulkopuolelle.
Samaan aikaan kehittämis- ja juurruttamistyön kanssa toimintamallia pilotoitiin käytännön työssä. Tiimin työntekijät tekivät etsivää työtä kaduilla, puistoissa, juna-asemilla ja paikoissa, joissa kohderyhmää liikkui sekä yhteistyökumppaneiden tiloissa mm. Vinkkarissa (matalankynnyksen palvelu suonensisäisiä huumeita käyttäville) ja Sininauhasäätiön Illusiassa (asunnottomien päiväkeskus). Löydettyjen asunnottomien kanssa työskenneltiin moniammatillisesti ja monialaisesti. Heidän asumistilanteensa pyrittiin selvittämään ja heidät ohjattiin oikeiden palvelujen piiriin.
Vuonna 2024 hyvinvointialueella jatkaa etsivän työn tiimi, joka toimii projektissa kehitetyn toimintamallin mukaisesti. Tiimi on aloittanut kahdella henkilöllä, mutta sitä pyritään laajentamaan tulevaisuudessa.
Asumisneuvonta kehitettiin ARA-avustusten kriteerien mukaiseksi. Asumisneuvonta oli kaikille hyvinvointialueen asukkaille avointa, mutta sen kohderyhmänä oli erityisesti sote-palveluja tarvitsevat. Asumisneuvonta ei kuitenkaan ollut varsinaista sosiaalityötä ja sitä sai myös anonyymisti. Asumisneuvontaa pilotoitiin palveluasema Versossa Tikkurilassa. Asumisneuvontaa annettiin kerran viikossa tiistaisin kello 12–15. Ajanvarauksettoman asumisneuvonnan lisäksi asumisneuvontaa on annettu puhelimitse neljänä päivänä viikossa, ma–to klo 12–15. Asumisneuvonnan kehittämiseen ja pilotointiin on Asunnottomuuden ehkäisyhankkeen työntekijöiden lisäksi osallistunut asunnottomuutta ennaltaehkäisevä asumisen sosiaaliohjaus, VVA:ry, Kela ja talous- ja velkaneuvonta.
Vuonna 2024 asumisneuvontaa jatketaan hyvinvointialueella yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa, joka on saanut ARA-avustusta asumisneuvonnan toteuttamiseen.
Asunnottomuustyön verkosto koottiin julkisen (mm. asumisen sosiaalityö, asumispalvelut) ja kolmannen sektorin (mm. Sininauhasäätiö, VVA ry, Tukikohta ry, seurakunta, Y-säätiö) toimijoista. Verkosto kokoontui säännöllisesti neljä kertaa vuodessa. Verkostoon kuului projektin päättyessä yli 20 eri järjestöä tai yksikköä ja yli 80 henkilöä. Verkostotapaamisiin osallistui keskimäärin 30 henkilöä/kerta. Verkostotapaamiset koostuivat kuulumiskierroksesta, asiantuntija-alustuksista, keskustelusta ja yhteiskehittämisestä.
Asunnottomuustyön verkostoa jatkaa hyvinvointialueella Koisoniityn palvelukeskus. Palvelukeskuksessa on tuetun ympärivuorokautisen asumisen lisäksi Avoin olohuone-toimintaa. Avoin olohuone on tarkoitettu asunnottomille, joilla on mielenterveys ja päihdeongelmia. Avoimeen olohuone tiloja saa käyttää erilliseen sopimukseen perustuen myös järjestötoimijat. Ensimmäinen Koisoniityn järjestämä asunnottomuustyön verkosto oli joulukuussa 2023.
Projektien onnistuminen on täysin riippuvainen sen työntekijöiden ammattitaidosta, sitoutuneisuudesta ja osaamisesta. Asunnottomuuden ehkäisyhanke saavutti tärkeimmät tavoitteensa ja kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea projektityöntekijöille, mutta myös kehittämismyönteiselle omistajaorganisaatiolle eli hyvinvointialueelle sekä kaikille yhteistyötä tehneille sosiaaliohjaajille, sosiaalityöntekijöille, sairaanhoitajille, kokemusasiantuntijoille, esihenkilöille, päälliköille ja asiantuntijoille.
Kiitos kaikille hankkeen parissa työskennelleille!
Harri Nieminen, Projektipäällikkö, Asunnottomuuden ehkäisyhanke