Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Koivukylän hoivakodissa lähihoitajana työskentelevä Grete Paap tekee työtään suurella sydämellä. Hänestä tärkeintä työssä on asenne.
Grete Paap on toiminut Koivukylän hoivakodissa lähihoitajana pari vuotta.
Asukkaat hymyilevät, kun kävelemme Greten kanssa heidän ohitseen. Moni yrittää tarttua Greteä kädestä ja kertoa hänelle jotain.
”Mä tulen ihan pian takaisin! Meillä on nyt haastattelu”, Grete huikkaa iloisesti asukkaille.
Grete Paap työskentelee kolmatta vuottaan lähihoitajana Koivukylän hoivakodissa. On heti selvää, että hän tekee työtään suurella intohimolla.
”Mä olen aina tykännyt työskennellä hoiva-alalla. Halusin juuri vanhusten puolelle töihin, koska vanhukset ovat jotenkin aitoja”, hän kertoo.
Grete on kotoisin Tartosta, mutta on asunut pääkaupunkiseudulla jo 19 vuotta. Lähihoitajaksi hän valmistui pari vuotta sitten, ja on siitä asti työskennellyt Koivukylän hoivakodissa. Ennen lähihoitajan uraansa hän työskenteli muun muassa parturikampaajana ja päiväkodissa.
”Kun pienempi lapsi aloitti päiväkodin, päätin, että lähden opiskelemaan lähihoitajaksi. Ajattelin, että nyt on mun mahdollisuus”, Grete kertoo päätöksestään.
Lähihoitajan työhön kuuluu Greten mukaan kaikki. Tiivistettynä se pitää sisällään ainakin perushoidon, aamu- ja iltatoimet, haavanhoidon, syöttämisen, pesuissa avustamisen ja muun päivittäisen hoidon.
”Lähihoitajan työ on sekä rankkaa että antoisaa, mutta enemmän kuitenkin antoisaa. Mä haluan tulla töihin, ja täällä on todella hyvä ympäristö – kivat työkaverit ja ihanat asukkaat”, hän luettelee.
Kun Greteltä kysyy, eikö hänellä todella ole mitään negatiivista sanottavaa, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.
”Ei mitään.”
Mukavaa työssä on kuulemma kaikki.
”Meidän tiimi on kuin toinen perhe. Jotenkin on aina niin kiva tulla töihin. Työkaverit ja tietyt asukkaat jo odottavat, että milloin sä tulet töihin”, hän nauraa.
Greteä motivoi, kun hän voi auttaa ihmisiä.
Greteä motivoi se, että hän pystyy auttamaan ihmisiä. Sitä tietää onnistuneensa, kun asukas kertoo olevansa iloinen, että hän on töissä.
”Kerran oli yksi asukas, joka aina sanoi, että olen hänen enkelinsä. Se auttaa jaksamaan, kun joku näkee, että sä tykkäät siitä, mitä teet”.
Työssä on silti aina läsnä myös toinen puoli. Lähihoitajana Grete näkee, kuinka asukkaiden voimat väistämättä jossain vaiheessa heikkenevät.
”Toki työssä on rankkoja piirteitä, mutta kaikki riippuu asenteesta. Tietenkin se on surullista, mutta myös luonnollista ja kuuluu työhön.”
Työ tuntui aiemmin raskaammalta, mutta enää Grete ei ajattele työasioita vapaa-ajalla. Siinä auttavat hänen kaksi pientä poikaansa, jotka pitävät hänet kiireisenä työpäivien jälkeen.
Grete puhuu painokkaasti opiskelijoiden puolesta, sillä hän toimii Koivukylässä opiskelijavastaavana.
Hänen mielestään opiskelijoilta ei pidä vaatia heti liikaa, vaan pitää antaa aikaa ja tilaa oppia.
”Mä sanon aina opiskelijoille, että ensimmäiset viikot kuljet ihan rauhassa, katsot ja kysyt. Opiskelijoita ei pidä laittaa heti tekemään asioita yksin”, Grete selittää.
Esimerkiksi Koivukylän hoivakoti on muistisairaiden yksikkö, minkä takia asukkaat ja heidän tapansa on tärkeää tuntea. Jokainen asukas voi reagoida eri tavalla vaikkapa kasvojen pesuun, ja tekemisiä pitää sanoittaa.
Entä minkä neuvon Grete antaisi alaa harkitsevalle nuorelle?
”Uskaltakaa tulla tälle alalle. Jos on yhtään sellainen tunne.”
Grete tekee tällä hetkellä itsekin jatkopintoja ja opiskelee työn ohessa terveydenhuollon sihteeriksi.
”Haluan oman kehityksen takia kouluttautua lisää.”
Koivukylän hoivakodista hän ei silti aio lähteä minnekään.
”Mä olen ollut täällä kaksi vuotta töissä, eikä meiltä ole sinä aikana lähtenyt juuri kukaan pois. Se kertoo jo aika paljon”, hän nauraa.
KATSO AVOIMET TYÖPAIKAT>
LUE LISÄÄ LÄHIHOITAJIEN MAHDOLLISUUKSISTA VAKESSA