Mitalein kiitetty sijaisäiti

Taimi Jurvasesta ja puolisostaan Esa Pilkkakankaasta tuli sijaisvanhempia vuosituhannen alussa tuttavaperheen esimerkin kautta.

– Tutustuimme sijaisperheeseen ja kuulimme, että 8-vuotiaalle tytölle tarvittaisiin tukiperhe.

Taimi otti yhteyttä Vantaan kaupungin sosiaalityöntekijään, sillä tukiperhettä tarvinneen tytön asioita hoidettiin Vantaalla. Tokaluokkalainen tyttö alkoi viettää Taimin ja Esan luona viikonlopun kuukaudessa.

Yhteinen unelma sijaislapsista

Perheeseen kuului tuolloin Taimin ja Esan lisäksi kaksi tytärtä Taimin edellisestä avioliitosta. Kun Taimille selvisi, ettei hän lääketieteellisen toimenpiteen vuoksi voinut enää saada lapsia, syntyi yhteinen unelma sijaislasten saamiseksi. 

– Toivoimme, että voisimme auttaa lapsia, jotka eivät voi asua omassa kodissaan. Olin työskennellyt nuorempana poikien oppilaskodin emäntänä ja huomasin jo silloin, että tykkään olla lasten kanssa.

Asiaa pohdittiin monesta näkökulmasta. Tärkeää oli, että Taimin tyttäret ja Esan vanhemmat hyväksyivät asian, sillä sijaisvanhemmat tarvitsevat onnistuakseen läheisten tukea.

Taimi sai vapaata vanhainkodin keittäjä–emännän työstään ja aloitti lähihoitajan opinnot, sillä hän halusi vahvistaa taitojaan erityislasten hoitamisessa. Samalla alkoi valmistautuminen kodin oven avaamiseen sijaislapsille.

Unohtumaton puhelinsoitto

Marraskuussa 2001 Taimin puhelin soi: sosiaalityöntekijä ilmoitti, että kolme- ja seitsemänvuotiaat veljekset tarvitsevat sijaisperhettä - voisivatko Taimi ja Esa ryhtyä heidän sijaisvanhemmikseen?

Taimi ja Esa ajoivat tapaamaan poikia lastenkotiin, ja kotiin palatessa Taimi purskahti itkuun. Kiintyminen lapsiin oli tapahtunut.

Kun sosiaalityöntekijä viikon päästä soitti ja kysyi, miltä tapaaminen oli tuntunut ja voidaanko asiassa edetä, Taimi totesi:

– En vaihtaisi näitä lapsia kehenkään muuhun.

Äiti ja isä – tunneside syntyy

Pojat tulivat joululomalla tutustumaan uuteen kotiinsa ja muuttivat tammikuun loppupuolella Jurvasille. Taimi jäi kotiin hoitamaan lapsia.

– Alussa rauhoitimme elämäämme niin, että myös Esa jäi vapaalle kirjapainotyöstään ja vain Esan vanhemmat ja minun äitini vierailivat meillä, jotta pojilla oli rauha asettua perheeseemme.

Koskettava hetki oli, kun lapset alkoivat noin kuukauden päästä muutosta kutsua Taimia ja Esaa äidiksi ja isäksi. Tunneside oli syntynyt.

Taimi hoiti lapsia useamman vuoden kotona. Reilun kymmenen vuoden päästä poikien tulosta Jurvasille perheeseen tuli kolmas sijaislapsi, kahdeksanvuotias tyttö. Myös hänen kohdallaan Taimi koki saman kuin poikien kanssa: 

– Emme vaihtaisi häntä kehenkään muuhun.

Nyt kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä. Nuorin sijaislapsista on vielä kirjoilla Taimin ja Esan luona, mutta opiskelee toisella paikkakunnalla. Myös vanhemmat sijaislapset ovat muuttaneet opiskelemaan ja asuvat omissa kodeissaan. Puhelut ja viikonlopputapaamiset pitävät suhteita yllä.

Tärkeintä on rakkaus ja empatia

Perhehoitajiksi ryhtymistä harkitseville järjestetään PRIDE-valmennus, jonka aikana voi rauhassa miettiä, onko elämäntilanne sopiva lapsen tai lasten muuttoon perheeseen. Oman elämän tulee olla vakaa. Sijaisvanhempien keskinäisen suhteen ja suhteiden läheisiin pitää olla kunnossa. Samoin terveysasioiden, taloudellisen tilanteen ja asumisjärjestelyjen pitää olla sellaisia, että perheessä on aikaa, tilaa ja voimavaroja uudelle perheenjäsenelle. Perheellä tulee myös olla halua ja kykyä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Ulkoisten olosuhteiden lisäksi motivaation pitää olla oikea.

– Tärkeintä on rakkaus ja empatia. Halu auttaa lapsia pitää olla kaiken pohjalla. Tarvitaan myös ymmärrystä erilaisista perheistä ja kunnioitusta lasten biologisia vanhempia ja taustaa kohtaan, Taimi painottaa.

Sijaisvanhemmuus edellyttää samanlaista sitoutumista kuin muiltakin vanhemmilta: huolenpitoa, ajan antamista ja yhdessä tekemistä.

– Kun lapset olivat pienempiä, liikuimme paljon luonnossa. Teimme usein eväät ja menimme paistamaan makkaraa. 

Niin kuin kaikissa perheissä, myös sijaisperheessä on tärkeää käydä lasten kanssa läpi perheen säännöt ja rajat. 

– Keskustelemalla sovimme tavanomaisista asioista: miksi ei saa hyppiä sohvalla, puhua rumia sanoja tai viskoa kenkiä eteisessä sikin sokin.

Aina asiat eivät suju suoraviivaisesti.

– Aikuisetkin tekevät virheitä. Sen voi, ja se kannattaa, lapsille tunnustaa.

Hengähdyshetkiä runojen parissa

Perhehoitaja ei toimi työsuhteessa, joten toimeksiannosta ei kerry lomaa, mutta hänellä on oikeus vapaapäiviin. 

– Kun pojat olivat olleet meillä vuoden, sosiaalityöntekijämme etsi perheen, jossa pojat kävivät kolme tai neljä kertaa. Muuten olemme saaneet hoitoapua aikuisilta tyttäriltäni ja siskoltani.

Ylivoimaisen raskaaksi Taimi ei sijaisvanhemmuutta ole koskaan kokenut. Aikaa ja energiaa on riittänyt myös lomakotilapsille, jotka ovat tulleet Taimin ja Esan luo kesäisin Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Lisäksi Taimi on kuulunut Multian kunnanvaltuustoon ja -hallitukseen sekä perusturvalautakuntaan.

Perhehoitajan ei tarvitse luopua loppuelämäkseen työurastaan ja palkkatyöstään. Kotiäitivuosien jälkeen Taimi työskentelikin lasten iltapäiväkerhon ohjaajana.

Oman hengähdyshetken hän on saanut lukemalla runoja ja aforismeja – runokirjoja on hyllyssä satakunta. Myös kristillinen elämänkatsomus on kantanut – siitä muistuttaa posliini- ja kangasenkeleiden vartio kirjahyllyssä.

Suhteet lasten läheisiin tärkeitä

Taimi painottaa, miten tärkeää on suhde lasten biologisiin vanhempiin ja sukuun.

– Poikien vanhemmat sisarukset tulivat koulujen loma-aikoina meille. Pidimme myös paljon poikien äitiin yhteyttä. Ensimmäisen vuoden aikana veimme pojat yhdeksän kertaa tapaamaan viikonlopuksi äitiään. Kilometrejä kertyi autoon, kun matkaa oli 300 kilometriä suuntaansa, mutta suhteen ylläpito oli vaivan arvoista.

Pojat myös puhuivat viikoittain äidin kanssa puhelimessa, ja Taimi lähetti poikien äidille lasten koulukokeita, jotta hän pysyi perillä poikien kuulumisista.

Taimi on kokenut, että poikien äiti on luottanut häneen ja Esaan. Myös vaikeista asioista on voitu keskustella.

– Olemme edelleen yhteydessä, vaikka sijaisperhesopimus on jo virallisesti päättynyt.

Kultaiset muistot ja mitali

Kun Taimi katsoo taaksepäin parikymmenvuotista elämänvaihettaan perhehoitajana, hän haluaa kiittää saamastaan tuesta. Ystävät ovat kannustaneet, ja toisilta sijaisvanhemmilta on saatu vertaistukea.

Naapuri opetti nuorukaiselle hyödyllisen mopon sähkökytkennän ja katsoi välillä poikien perään, jotta Taimi pystyi opiskelemaan puolitoistavuotisen lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinnon Jyväskylässä. Perhehoitoliiton koulutukset ja lomat sekä sosiaalityöntekijöiden tuki ovat kantaneet eteenpäin.

Mieleen palautuvat monet pienet, mutta merkittävät muistot.

– Kotipihamme oli lapsille turvallinen, ja lapset oppivat omatoimisiksi. Kerran toinen pojista kävi hakemassa kuusen keittiön ikkunan alle. Olin saanut aiemmin allergisen kohtauksen sisään tuodusta joulukuusesta, joten kuusta ei voitu enää tuoda sisälle taloon. Ostimme kuuseen ulkovalot ja nautimme joulukuusesta ikkunan läpi.

Lämpiminä muistoina ovat säilyneet myös yhteiset hetket lauta- ja korttipelien äärellä.

Nyt Taimi ja Esa ovat eläkkeellä, mutta halu olla lasten tukena jatkuu edelleen. Kaksi koululaista tulee heidän luokseen parina iltapäivänä ja yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.

Peruutuspeiliin katsoen elämä on ollut rikasta.

– Lapset ovat antaneet niin paljon. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Julkisen kiitoksen vanhemmuudestaan Taimi sai äitienpäivänä 2023, kun presidentti Sauli Niinistö myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin kultaristein.

Mietitkö sijais- tai tukivanhemmaksi ryhtymistä?

Lue lisää lastensuojelun perhehoidosta Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella.