Vammaisten palvelut ovat ihmisoikeustyötä

YK:n vammaisten päivän verkkosivut kuvaavat vammaiset maailman suurimmaksi vähemmistöksi. Maailman väestöstä noin 15 % arvioidaan olevan jollain tavalla vammainen. Kansainvälistä vammaisten päivää on vietetty vuodesta 1992 lähtien ja YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista hyväksyttiin vuonna 2006.

Vammaisten oikeudet on turvattu lailla

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista määrittelee vammaiset henkilöiksi, joilla on “pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa”. Jo vammaisuuden määritelmä pitää siis sisällään mahdollisen tasavertaisen yhteiskuntaan osallistumisen esteen. Sille, että jokin ihmisryhmä ei pysty osallistumaan yhteiskunnan toimintaan, on nimikin, syrjintä. Suomen perustuslaissa onkin huomioitu vammaisuuden käsitteeseen sisältyvä syrjinnän mahdollisuus ja vammaisuus on siinä erikseen nimetty syyksi, jonka perusteella ketään ei saa asettaa eri asemaan.

Erityispalvelut ihmisoikeuksien edistäjinä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue järjestää vammaisille esimerkiksi asumispalveluja, neuvontaa, omaishoidon tukea ja työllistymistä tukevaa toimintaa. Vammaisten erityispalvelut vastaavat tunnistettuihin tuen tarpeisiin vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen työvalmentajilla on erityisosaamista vammaisten henkilöiden työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä, mikä edistää vammaisten oikeuden työhön toteutumista. Oikeus työhön on ihmisoikeus.

“Maailman suurin vähemmistö” ei kuitenkaan rajoitu vain vammaisten palveluihin. Vammaiset ovat osa yhteiskuntaamme ja myös VAKEn kaikkia palveluja, niin asiakkaina kuin työntekijöinäkin. Onkin hyvä muistaa, että vammaiset eivät ole vain erillinen ihmisryhmä, jolla on omat palvelunsa, vaan täysivaltaisia ihmisiä, joilla tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin, palvelusta tai kohtaamistilanteesta riippumatta.

Tarvitaanko vammaisten palveluja?

Kukapa ei haluaisi, että työllistymistä tukevista palveluista saisi kuka tahansa neuvoja ja työvalmentajan tukea työllistymiseensä, oli hänen tilanteensa mikä tahansa? Eikö olisikin mukavaa, jos vammaisneuvonnan sijaan olisi vain “neuvonta”, josta kuka tahansa voisi kysyä neuvoja mihin tahansa? Kyllä, mutta voidaanko näin taata vammaisten oikeuksien toteutuminen? Jos kaikki erityisryhmien palvelut yhdistettäisiin peruspalveluihin, olisiko tuloksena palveluja, jotka aidosti huomioivat kaikkien asiakkaiden erityispiirteet, vai vähän parempia palveluja kaikille, mutta ei riittävän hyviä palveluja niitä eniten tarvitseville? Kysymys palautuu taas siihen, haluammeko pitää kaikki meistä aidosti osana yhteiskuntaamme. Tähän on jo vastattu muun muassa perustuslaissamme.

Siksi meillä on vammaisten palveluita. Siksi vietämme kansainvälistä vammaisten päivää.

Voit tutustua YK:n kansainvälisen vammaisten päivän materiaaleihin englanniksi vammaisten päivän verkkosivuilta.

Matti Keponen, aikuissosiaalityön ja vammaispalvelujen toimialan viestintäpartneri