Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Vuoden 2024 alussa asunnottomien Koisoniityn palvelukeskuksessa aloitettiin kokeilu, jossa palvelukeskuksessa työskentelee lääkäri yhden aamupäivän viikossa. Yleislääketieteen erikoislääkäri Kreeta Burakowski otti haasteen vastaan.
Burakowski työskentelee Koisoniityn palvelukeskuksessa päivän viikossa.
“Ihan erilaista. Ja toisaalta samanlaista.” Burakowski kuvaa päivää Koisoniityssä verrattuna hänen tavalliseen työpäiväänsä kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen lääkärinä. Tavalliseksi Burakowskin työtä ei tosin VAKEn kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluisskaan voi kutsua. Kun Burakowski aloitti silloisissa Vantaan kaupungin maahanmuuttajapalveluissa vuonna 2016, hän oli pääkaupunkiseudun ensimmäisiä päätyökseen pakolaisia hoitavia lääkäreitä. “Helsingissä on kyllä pakolaislääkäri, mutta silloin ei ollut vielä.” hän muistelee.
“Minä vaan tulin tänne ja aloin hoitaa näitä potilaita.” Burakowski muistelee aloitustaan Koisoniityssä. Aluksi tavoitteena on luottamuksen rakentaminen ja hoitokontaktin luominen, jonka jälkeen voidaan alkaa suunnitella esimerkiksi erikoissairaanhoitoa, jos tälle on havaittu tarvetta.
Burakowski on työskennellyt urallaan myös terveyskeskuksessa ja vaikka eri asiakaskunnissa onkin kulttuuri- ja elämäntapaeroja, meissä kaikissa on enemmän yhteisiä kuin erottavia tekijöitä. “Ihmiset ovat aika samanlaisia omine tarpeineen joka paikassa.” Burakowski toteaa. Koisoniityn palvelukeskuksessakin hän hoitaa perussairauksia, arvioi lääkityksiä ja konsultoi muita palvelukeskuksen työntekijöitä. Palvelukeskuksen asukkaiden toiveet ja unelmatkin ovat kuin kenellä tahansa meistä. Elää rauhallista elämää, löytää oman asunnon, mahdollisesti työllistyä, Burakowski luettelee asiakkaidensa toiveita.
Koisoniityssä Burakowski on halunnut myös herätellä asukkaita ja muita työntekijöitä näkemään toivoa. Kun huonokuntoisuuden normalisoi, ei ehkä näe mahdollisuuksia parempaan. “Kyllä tällä kokemuksella voin jo sanoa sen, että täällä on myös sellaisia ihmisiä asumassa, jotka oikeanlaisella kuntoutuksella voisivat kuntoutua asumaan omatoimisesti ja työelämään.” hän kuvaa.
Koisoniityn palvelukeskuksen asukkailla on mahdollisuuksia itsenäiseen elämään, Burakowski uskoo.
Työskentely läheisessä yhteistyössä sosiaalityön kanssa on avannut Burakowskin silmät näkemään potilaat kokonaisvaltaisesti. “En tunne enää sellaista hoitoa, jossa hoidan vai yhden siivun [asiakkaan elämästä].” Burakowski myöntää asettuneensa “sosiaalilääkärin” muottiin, vaikka tällaista koulutusta ei Suomessa olekaan saatavilla. “Yleislääkärihän on aina vähän semmoinen sosiaalilääkäri” Burakowski muistelee keskusteluaan opintojensa ohjaajan kanssa, mutta kaipaisi silti lääkärikoulutukseen lisää erikoistumisvaihtoehtoja.
“Millä tavalla ja kenen kanssa asut? Mistä saat rahaa? Oletko töissä? Minkälaisia toiveita terveyden ja tulevaisuuden suhteen on?” Burakowski kuvaa kysymyksiä, jotka hänellä juolahtaisivat mieleen, vaikka potilas tulisikin hakemaan hoitoa pelkästään terveysongelmaansa.
“Miten voin hoitaa häntä, jos en tiedä jotain siitä kokonaisuudesta?”
Burakowski haluaa työssään nähdä metsän puilta. Pienten yksityiskohtien sijaan hän näkee potilaan kokonaisuutena, jonka hyvän elämän tukeminen on tärkeää. Erityisesti päihteitä käyttävien potilaiden kohdalla Burakowski on huomannut, että hoidettavissa olevat sairaudet, kuten kolesteroli, uniapnea tai astma, voivat jäädä hoitamatta, jos hoidossa keskitytään vain päihteidenkäyttöön.
Burakowski asetti hyvinvointialueuudistukselle toiveita juuri sosiaali- ja terveyspalvelujen läheisempään yhteistyöhön, joka ei vielä ole täysin toteutunut. Koisoniityssä luodaan siltoja eri alojen välille ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivatkin nähdä jo toistensa kirjaukset ja konsultoida toisiaan. Yleinen terveydenhuolto terveysasemilla jää kuitenkin vielä kokonaan tiedonvaihdon ulkopuolelle, Burakowski harmittelee.
Burakowski näkee nykyisen ruohonjuuritason työnsä merkitykselliseksi, “tarve sille on tullut selväksi.” Työssään hän arvostaa myös ihmiskohtaamisia. “Jotenkin sieltä löytyy sellaista ihanaa inhimillisyyttä kaikista.” Burakowski kuvaa antoisaa tunnetta, joka syntyy, kun molemminpuolinen luottamus kehittyy.
“Lääkärityössä parasta on se, kun saa kontaktin ihmisiin.”
"Pitää nähdä, miten tämä kaikki menee.” Burakowski pohtii tulevaisuuttaan. Omalle tutkimukselle on jo haettu tutkimuslupa ja rahoitusta. “Kohde on meidän kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissamme”, hän paljastaa. Burakowski kertoo nauttivansa työstä Koisoniityssä, mutta tuleva tutkimus ja työ maahanmuuttajapalveluissa vetävät myös puoleensa. “Tässä on todella paljon kaikkea mielenkiintoista, mitä voisi tehdä, ja aika eri riitä kaikkeen.” Vaikka tulevaisuus toisikin uusia tuulia, työ sosiaalipalveluissa on jättänyt jälkensä Burakowskiin haluna käyttää omaa ammattitaitoa yhteiskunnan heikompiosaisten hyväksi.
KATSO AVOIMET TYÖPAIKAT>