Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella tuetaan rikoksilla oireilevia nuoria koordinoitujen yhteistyörakenteiden avulla

Blogi Kädet Sotessa

Sisältö

Tutkimusten mukaan nuorisorikollisuus on vähentynyt viime vuosikymmeninä Suomessa. On kuitenkin havaittu, että yhä pienempi joukko tekee merkittävän osan vakavista rikoksista. Nuorten tekemien rikosten kokonaismäärä ei siis välttämättä ole laskusuunnassa. Mediassa on nähty viimeisten vuosien aikana useita nostoja nuorten tekemistä vakavista väkivaltarikoksista, ja huoli nuorten rikollisuudesta ja hyvinvoinnin polarisoitumisesta on kasvanut. Erityisesti vakavilla ja/tai toistuvilla rikoksilla oireilevien nuorten kohdalla tarvittaisiin tehokkaita ja kohdennettuja toimia, jotta palvelujärjestelmä pystyisi vastaamaan paremmin näiden kasautuvasti oireilevien nuorten tarpeisiin.  

Pirstaleinen palvelujärjestelmämme heikentää jo valmiiksi heikossa asemassa olevien asiakkaiden tilannetta. Rikoksilla oirelevien nuorten palveluntarve on usein monimutkainen, ja he tarvitsevat monesti tukea usealta eri toimijalta samanaikaisesti. Usein he ovat myös palvelujärjestelmän väliinputoajia ja kokevat tulleensa torjutuiksi eri palveluissa. Tämän vuoksi rikoksilla oireilevien nuorten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla olisi hyvä olla laaja-alaista ja yhteisesti jaettua ymmärrystä kasautuneista tuen tarpeista sekä eri toimijoiden rooleista ja vastuista. Tällaista ymmärrystä ja osaamista voidaan jakaa toimivilla yhteistyörakenteilla. Koordinoiduilla ja suunnitelluilla yhteistyörakenteilla edistetään asiakkaiden tilanteita jo varhaisessa vaiheessa. Ammattilaisten välisen yhteistyön sujuvuuden ytimessä on ymmärrys eri ammattilaisten välisistä rooleista suhteessa asiakkaan prosessiin. Eri toimijoiden välinen yhteistyö ja yhteistyön kohdat tulisikin olla sisällytettynä työn rakenteisiin pysyviksi toimintatavoiksi. 

Huoli nuorten rikoksilla oireiluun on jo johtanut konkreettisiin toimiin, ja Vantaa on ollut omalta osaltaan mukana tukemassa nuoria rikoksettomaan, väkivallattomaan ja päihteettömään elämään vuoden 2020 marraskuusta saakka Ri-O-hankkeen avulla. Hanke on osa Sisäministeriön Sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoa. Oikeusministeriö rahoittaa ja tukee rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallien pilotoimista Vantaan lisäksi Oulussa, Rovaniemellä ja Turussa. Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti tekee tutkimusta hankkeista. Vantaan nuorten aikuisten hankeosuus on suunnattu 18–24-vuotiaille vantaalaisille nuorille. Tavoitteena hankkeessa on vahvistaa viranomaisten välistä yhteistoimintaa nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi sekä katkaista nuorten rikoskierre. Nuorten aikuisten sosiaalityössä hankkeen aikana on kehitetty ja pilotoitu moniammatillinen ja systemaattinen toimintamalli nuorten tukemiseksi. Toimintamalli on rakennettu asiakastyön kautta havainnoimalla yhdessä nuorten kanssa kohtia heidän elämässään, joissa tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Erityistä huomiota nuorten aikuisten toimintamallissa on kiinnitetty erilasiin lakiperustaisiin tehtäviin, jotka määrittelevät yhteistoimintaa esimerkiksi sosiaalihuollon, Rikosseuraamuslaitoksen ja Poliisin välillä. Keskeisinä yhteistyökumppaneina ovat toimineet Rikosseuraamuslaitoksen ja Poliisin lisäksi esimerkiksi kokemusasiantuntijat. Toimintamallin on tarkoitus siirtyä hankkeen jälkeen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen nuorten aikuisten sosiaalityön pysyviksi peruspalveluiksi.  

Toimintamallin lisäksi hankkeessa on kiinnitetty huomioita asiakastyön sisältöihin ja pohdittu, miten voisimme kehittää palveluita niin, että löytäisimme uusia ja tehokkaita keinoja nuorten toistuvaan rikos- ja päihdekäyttäytymisen katkaisemiseksi. Hankkeessa meitä työntekijöitä on kiinnostanut erityisesti vertaisuuden hyödyntäminen nuorten muutosmotivaation tukemisessa. Ajattelemme, että ammattilaisasemasta käsin voi olla haasteellista tavoittaa täysin rikosoireilun juurisyitä tai nuoren kokemuksia. Myös nuorelle itselleen voi olla toivoa herättävää keskustella ihmisen kanssa, joka on käynyt läpi samankaltaisia vaiheita omassa elämässään. Esimerkiksi vankilaan joutuminen ensimmäistä kertaa saattaa aiheuttaa jännitystä ja pelkoa. Tällaiset nivelvaiheet ovat myös otollisia paikkoja vertaisuuden hyödyntämiselle. Hankkeen työntekijöinä kannustammekin sosiaalihuollon työntekijöitä rohkeasti hyödyntämään kokemusasiantuntijoita ja vertaisuutta hyödyntäviä työmuotoja rikoksilla oireilevien nuorten kanssa työskenneltäessä.   

Muutokseen tähtäävät prosessit ovat harvoin suoraviivaisesti ja nopeasti eteneviä. Tästä syystä lienee turhaa nimetä mitään yhtä oikeaa menetelmää tai tapaa tukea nuorta hänen omassa desistanssiprosessissaan (rikoksista irtaantumisen prosessi). Kuitenkin esimerkiksi voimavarakeskeinen ja motivoiva työote sekä traumaymmärrys ja toipumisorientaatio ovat hyväksi havaittuja lähestymistapoja. Muutosta ja toivoa mahdollistaa luottamuksellinen ja välittävä yhteistyösuhde asiakkaan ja työntekijän välillä. Tällainen suhde pohjaa avoimuuteen ja välittömyyteen. Sosiaalihuollon ydintehtävät siis pysyvät samoina, vaikka työskennellään rikoksilla oireilevien nuorten parissa. Tehtävänämme on edistää nuorelle hyvää elämää yhteistyössä nuoren ja hänen verkostonsa kanssa sekä varmistaa, että nuori saa tuekseen tarvitsemansa palvelut. Kuitenkin toimivat yhteistyörakenteet sekä ammattilaisten riittävä ymmärrys rikos- ja rikoksista irtautumisen prosessista sekä Rikosseuraamuslaitoksen yhteistoimintavelvoitteesta auttavat rikoserityisyyden huomioimista asiakastyössä. Lisäksi järjestöjen erityisosaamista kannattaa hyödyntää laajasti työskentelyn tukena, sillä muutos tapahtuu yhteistyössä. 

Ri-O-hankkeessa on hankeosio myös alaikäisille 13–17-vuotiaille nuorille. Toimintamalli pohjautuu näyttöön perustuvaan, systemaattiseen MDFT-interventioon, jossa yhdistyvät yksilöllinen ja terapeuttinen lähestymistapa sekä moniammatillinen tuki.  

Lisätietoja hankkeesta: Rikoksilla oireilevat nuoret (Ri-O-hanke) | Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (vakehyva.fi) 

Kirjoittanut: Laura Koitto, Ri-O-hankkeen sosiaaliohjaaja (nuoret aikuiset) 

Lähteet: 

Kaakinen, M., & Näsi, M. (2021). Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995–2020. Kriminologia, 1(1), 5–19. 
Pitkänen, T., Tourunen, J., Huhta, H., Kaskela, T., Takala, J., Helfer, A., Jurvanen, S., Laine, R., Larivaara, M., Suurpää, L. (2022-10-31) Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa: Työntekijöiden ja nuorten näkemyksiä tarpeista ja toimintatavoista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:65.  

Liittyvä sisältö

Kaikki Kädet Sotessa julkaisut