”Tästä tulee jotain suurta ja merkittävää!” – kokemusasiantuntijan kokemuksia yhteiskehittämisestä hyvinvoinnin edistämiseksi

Vuoden 2022 tullessa päätökseen saavumme kriittiseen inflektiopisteeseen. Koronapandemia on viimein alkanut laantua niissä mittasuhteissa, että voimme katsoa taaksepäin vaikeana aikana tehtyihin päätöksiin ja pystymme näkemään tautitilanteen todelliset seuraukset. Tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin myös paljon – ennen kaikkea uusi Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Kun siirrymme ensi vuoteen uusia haasteita kohti, meidän on tärkeää huomioida erinäiset koronasta johtuvat seuraukset ja lähteä keksimään niihin ratkaisuja.  

Tämän käännekohdan keskiössä toimiikin jo Vantaalla ja Keravalla tänä vuonna aloittanut hanke: VaKeHyva - Hyvät palvelut. Hanke kuuluu Suomen kestävän kasvun ohjelmaan ja pyrkii korjaamaan koronapandemian seurauksia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hankkeen kehittämistyötä tehdään neljässä kärjessä: HyväTerveyskeskus, HyväPerhekeskus, HyväIkä ja HyväHyte. HyväHyteksi nimetyssä kärjessä on tavoitteena edistää hoitotakuun toteutumista ja palveluvelan purkamista vahvistamalla ennaltaehkäisyä sekä ongelmien varhaista tunnistamista. HyväHyte-kärkeen on myös tiiviisti liitetty digitaaliset palvelut sekä niiden parantaminen. 

Minulle itselleni tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta ottaa osaa hankkeen HyväHyte-kärjen kehittämistyöhön yhdessä kahden kokemusasiantuntijatoverini kanssa. Kärjen eräänä konkreettisimpana tavoitteena on kehittää palvelumallia ja -alustaa, joka auttaa ammattilaisia ja asukkaita löytämään paremmin hyvinvointia sekä terveyttä edistävät palvelut – erityisesti juuri kulttuuri-, liikunta- ja luontopalvelut. Tämän tavoitteen toteutumiseksi minä, yhdessä projektikonsultti Reetan ja muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa, suunnittelimme asukastyöpajoja asiakasprofiilien luomiseksi. Asukastyöpajoja oli kaiken kaikkiaan kolme, ja niiden kohderyhmiä olivat eri ikäluokat sekä haavoittuvat asiakasryhmät: esimerkiksi palveluiden ulkopuolelle joutumisen riskissä olevat tai mielenterveys- ja päihdeongelmien riskiryhmässä olevat.

"Ymmärsin siinä hetkessä, että jos aihe on minulle niin monimutkainen hahmottaa, on ehkä tarpeen avata se mahdollisimman selkeästi asukastyöpajoihin osallistuville."

Ensimmäisen työpajojen suunnittelutapaamisen aikana oivalsin, kuinka tärkeää on, että työpajojen osallistujille on selkeää, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Ymmärsin siinä hetkessä, että jos aihe on minulle niin monimutkainen hahmottaa, on ehkä tarpeen avata se mahdollisimman selkeästi asukastyöpajoihin osallistuville. Tärkeintä on kuitenkin saada puolueettomia mielipiteitä, aitoa palautetta ja asiakkaiden toiveita.   

Tehdäkseni työpajatyöskentelystä vähemmän virallista lähdin Reetan ohjeistuksen pohjalta suunnittelemaan noppapeliä työpajoihin toteutettavaksi. Ajatuksenani oli, että leikillisyys vähentää osallistujien jännitystä ja auttaa saamaan keskustelua – kaikki eivät pienryhmässä vastaisi samaan kysymykseen, jolloin aihealuetta voitaisiin käsitellä monipuolisemmin. Yhteistuumin hahmotimme kultaisen keskitien, jossa noppapeli toimii lämmittelytehtävänä, jonka jälkeen pienryhmissä keskityttäisiin asiakasprofiilin täyttämiseen valmista pohjaa hyödyntäen. Valmistelimme myös palautelomakkeet asiakkaille jaettavaksi työpajojen päätteeksi.  

Itse työpajoissa minun ja kokemusasiantuntijatovereideni roolina oli niin sanottu fasilitointi. Käytännössä siis valvoimme pienryhmien toimintaa, vastasimme kysymyksiin, selkeytimme tehtävänantoja ja keräsimme palautetta. Reetta oli hankkeen työntekijänä vastuussa kokonaisuudesta, tuki kokemusasiantuntijoiden työtä, osallistui työpajojen keskusteluun ja kokosi tiedon, jotta se voidaan hyödyntää hanketyön tukena. Mukana oli myös muita hankkeen työntekijöitä kirjaamassa ylös muistiinpanoja.  

"Useimmat kokivat saaneensa äänensä kuuluville, mikä on koko tässä toiminnassa tärkeintä."

Odotukseni työpajan suhteen olivat alun alkaen vaatimattomat. Pelkäsin, ettemme välttämättä saisi suurta määrää osallistujia. Koronapandemian takia osa ihmisistä on edelleen haluttomia liikkumaan, erityisesti suurempiin yleisötapahtumiin. Lisäksi pitkäaikainen kuormitus ja yleinen tyytymättömyys eivät ole varsinaisesti motivoineet kansalaisia käymään museoissa tai pitkillä luontokävelyillä. Olisi varmaan helpompaa saada tietää mikä terveydenhuollossa tai sosiaalitoimessa mättää, kuin että millaisia taidetapahtumia kaupunkiin kaivataan – kun useimmilla ei töiltä ole aikaa käydä sellaisia katsomassa. Tästä huolimatta ensimmäinen, yli 65-vuotiaille kohdennettu työpaja Korson korttelikerholla, oli melko onnistunut. Mukana oli 17 ikäihmistä. Profiilit rakentuivat mallikkaasti ja esiin nousi paljon tärkeitä huomioita liittyen eläkeikäisten harrastustarpeisiin. Useimmat kokivat saaneensa äänensä kuuluville, mikä on koko tässä toiminnassa tärkeintä. Tämä oli kannustava aloitus, sillä se antoi toivoa tulevia asukastyöpajoja varten ja oli selkeä merkki paikallisten halusta olla osana ja auttaa luomaan uutta. 

Keravalla järjestetyssä nuorille suunnatussa työpajassa määrällinen osuus oli pieni, mutta tuotettu sisältö valtaisa. Nuoremmat osallistujat vokalisoivat paljon niitä todellisia ongelmia, jotka estävät palveluiden käytön: uupumus, taloudellinen tilanne, vapaa-ajan vähyys ja tiedotuksen riittämättömyys. Erityisesti nuorimmat osallistujat osoittivat kuitenkin valtavaa optimismia ja tavoitteellista pyrkimystä, mikä kannustaa viemään tuloksiamme eteenpäin. Totta kai meistä jokainen haluaa saada muutosta parempaan! Tikkurilan asukastilalla pidetyssä kaikille avoimessa asukastyöpajassa oli ilahduttavaa kuulla, miten olemassa olevat palvelut ovat jo auttaneet ja olleet hyvästä. Saimme myös konkreettisia ehdotuksia kirjattavaksi puutteiden ja ongelmakohtien lisäksi. Viimeistä työpajaa tehdessä oli jo hieman lähdön tuntua, mutta oli palkitsevaa kerätä palautteet ja kuulla kannustusta osallistujilta.  

”Kokemusasiantuntijuuden ydin piilee auttamisen halussa, ja kehittämistyöskentely on yksi merkittävimpiä tapoja toteuttaa tätä.” 

Kuten aiemmin todettua, tähän hankkeeseen osallistuminen oli kunnia ja etuoikeus. Kokemusasiantuntijuuden ydin piilee auttamisen halussa, ja kehittämistyöskentely on yksi merkittävimpiä tapoja toteuttaa tätä. Se, että voi hyödyntää omia kokemuksiaan ja taitojaan luodakseen uutta ja parempaa tulevaisuuden järjestelmää, on sanoin kuvaamattoman arvokasta. Lisäksi kokemusasiantuntijoiden läsnäolo on joillekin asiakkaille tärkeää, koska kokemusasiantuntija on neutraali yhdistävä tekijä ammattihenkilön ja asiakkaan välillä - mutta jonka tavoitteena on aina asiakkaan etu. Yhteinen työskentely oli miellyttävää ja ryhmien toteutus hauskaa. Tehdessä minulle itsellenikin syttyi toivonkipinä tätä hankekokonaisuutta kohti: tästä tulee jotakin suurta ja merkittävää!

Oliver Sievänen on KAP Vantaa -hankkeen koulutettu kokemusasiantuntija. Oliverin kuvaus itsestään on ”sellainen ihan tavallinen 25-vuotias transmies, mielenterveyskuntoutuja, traumasta toipuva kipukroonikko ja neurokirjava kotiloharrastaja.” Oliverin suurin tavoite kokemusasiantuntijana on olla muille se, mistä jäi itse joskus paitsi.