Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Pirjo Harisella on takanaan 40-vuotinen, monipuolinen ja vaiheikas työura Vantaan kaupungilla ja VAKEssa. Ura alkoi lastenhoitajana 1980‑luvulla ja on kulkenut hoitotyön, kouluttautumisen, projektityön ja suurten tietojärjestelmäuudistusten kautta tietohallinnon asiantuntijatehtäviin. Eläkkeelle Pirjo jää kesäkuussa 2026 hyvillä mielin – mukanaan valtava kokemus ja palo kehittämiseen.
Pirjo Harinen on jäämässä eläkkeelle kesäkuussa 2026. Takanaan hänellä on 40-vuotinen työura Vantaan kaupungilla ja VAKElla.
Pirjo Harinen aloitti työuransa Vantaan kaupungilla lastenhoitajan vakituisessa tehtävässä vuonna 1986 Hakunilassa. Päivä on jäänyt mieleen tarkasti.
”Muistan sen hyvin, koska lastenhoitajista oli silloin pulaa. Sain paikan heti. Työskentelin erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa, ja vastuu jännitti, mutta samalla tunsin, että tästä kyllä selvitään”, Pirjo kertoo.
Ennen vakituista paikkaa Pirjo teki keikkatöitä Vantaan kaupungin lastenhoidossa. Viiden vuoden jälkeen tie vei Peijaksen läheisyydessä olevaan Hansin päiväkotiin, jossa käynnistettiin ympärivuorokautista toimintaa ja tehtiin kolmivuorotyötä.
”Se oli todella opettavainen ja vuorovaikutusta vaativa kokemus”, Pirjo lisää.
Hansin päiväkodin aikana Pirjo kouluttautui lasten sairaanhoitajaksi ja valmistui vuonna 1996. Vaikka Vantaalla ei tuolloin ollut avoimia paikkoja, työ jatkui kaupungin palveluksessa: ensin Tikkurilan kotisairaanhoidossa ja myöhemmin Katriinan sairaalassa.
Pirjon perheen lapsen siirtyessä ensimmäisellä luokalle, alkoi hän miettimään mahdollisuutta päivätyöhön. Pirjo pääsi töihin sairaanhoitajaksi Korson Metsonkodin hoivakotiin (nykyinen Korson vanhustenkeskus) vuonna 2005. Hän kokeili Metsonkodissa hetken myös osastonhoitajan sijaisuutta, mutta huomasi nopeasti, että se ei ollut oma suunta.
Käännekohta työuralla tuli potilastietojärjestelmien myötä.
”Meillä kirjattiin hoitotyön päivittäiset kirjaukset silloin vielä ruutuvihkoihin, vaikka käytössä oli jo GFS (Graafinen finstar). Järjestelmään kirjasi aluksi yksikössä käyvä lääkäri ja sairaanhoitaja ja huomasin kiinnostuvani kirjaamisesta ja järjestelmien kehittämisestä, ja vein asiaa eteenpäin työyksikössä”, Pirjo kertoo.
Silloisen palvelupäällikön kannustamana Pirjo osallistui potilastietojärjestelmän pääkäyttäjäpalavereihin ja siirtyi puolipäiväiseksi järjestelmän pääkäyttäjäksi hoitotyön rinnalle. Pian tie vei mukaan eResepti‑ ja Kanta‑hankkeisiin projektityöntekijänä ja kouluttajana. Työn ohessa Pirjo kävi myös täydennyskoulutuksen sote-puolen tietotekniikan kehittäjäksi ja vuonna 2010 Pirjo siirtyi hoitotyöstä kokopäiväisesti hallinnon tehtäviin.
”Hoitotyössä merkitys syntyi siitä, että omalla työllään pystyi auttamaan lapsia ja vanhuksia. Myöhemmin asiantuntija- ja projektityössä taas isot projektit ja se, että järjestelmät saatiin onnistuneesti käyttöön, ovat jääneet erityisen positiivisina mieleen", Pirjo kertoo.
Erityisesti mieleen on jäänyt hetki, jolloin esihenkilö huomasi hänen innostuksensa kirjaamiseen ja antoi vastuuta uuden kehittämisessä.
”Siitä lähdettiin liikkeelle – ruutuvihkoista kohti nykyaikaisia järjestelmiä”, Pirjo naurahtaa.
Jos Pirjo voisi palata uransa alkuun, hän rohkaisisi itseään ja muita nuoria työntekijöitä luottamaan osaamiseensa.
”Olisin voinut uskaltaa vielä enemmän lähteä mukaan uusiin asioihin ja tuoda omaa näkemystäni rohkeammin esiin”, Pirjo pohtii.
Pitkään uraan mahtuu muutoksia ja uusia toimintatapoja. Työuran haastavimpia muutoksia Pirjolle ovat olleet siirtymät vanhoista potilastietojärjestelmistä uusiin sekä Vantaan kaupungilta VAKElle.
”Siirtymävaiheessa työnkuvat olivat aluksi auki, uusia järjestelmiä tuli paljon ja opeteltavaa riitti. Myös yhteydenpitotavat muuttuivat – puhelut ja sähköpostit vaihtuivat tikettijärjestelmiin”, Pirjo kertoo.
Työelämä on muuttunut muutenkin - työtahti on kiihtynyt, kohtaamiset ovat siirtyneet yhä enemmän sähköisiin kanaviin ja etätyö on muovannut työyhteisöjä.
”Välillä tuntuu, että olen kaukainen auttaja, kun yhteys työntekijöihin on lähes kokonaan sähköinen. Etätyö ja tekoälyn kehitys muuttavat työelämää edelleen, ja niiden vaikutuksia en ole enää näkemässä”, Pirjo lisää.
Työyhteisöillä on ollut Pirjolle valtava merkitys.
”Olen onnekseni saanut työskennellä ihanissa työyhteisöissä, joissa olen kokenut olevani tärkeä osa kokonaisuutta. Kollegat ovat olleet korvaamattomia – osaamista jaetaan ja neuvoa saa aina kysyä”, Pirjo kertoo.
VAKEn työyhteisöään Pirjo kuvaa yhdellä sanalla:
”Innostava. Kun ympärillä on innostuneita ja kehittymishaluisia ihmisiä, se tarttuu myös itseen.”
Eläkkeelle Pirjo jää kesäkuussa hyvillä, joskin hieman haikeilla mielin. Eläkkeelle jäänti myös jännittää, mutta luvassa on matkustelua ja paljon aikaa itselle.
”Hyvillä mielin lähden, mutta on siinä pieni pelonsekaisuuskin. Ihanaa jäädä eläkkeelle kesää vasten – kerrankin pitkä kesäloma”, Pirjo nauraa.
Kollegoille ja tuleville VAKEn työntekijöille Pirjo haluaa lähettää rohkaisevan terveisensä:
”Kannattaa tarttua pieniin haasteisiin – niistä voi kasvaa jotain aivan uutta ja innostavaa. On myös hyvä muistaa, että VAKE voi mahdollistaa yllättäviä urapolkuja – minä olen yksi esimerkki siitä ja saanut toteuttaa täällä monta haavetta työntekijänä”, Pirjo kiteyttää.
Yhteen lauseeseen tiivistettynä Pirjon työura on ennen kaikkea kiitollisuutta:
”Kiitos Vantaan kaupunki ja VAKE – olette mahdollistaneet minulle monipuolisen ja merkityksellisen työuran”, Pirjo kiittelee vielä lopuksi.