Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Vantaalla ja Keravalla vietetään 24-30.11.2025 jo kuudennen kerran väkivallan vastaista viikkoa.
Väkivallan ehkäisytyön ytimessä on rakentava vuorovaikutus erityisesti erilaisissa haastavissa tilanteissa. Monikulttuurisessa ja monikielisessä ympäristössä kommunikaation merkitys korostuu, koska erilaiset arvopohjat, ennakkoasenteet ja väärinkäsitykset toimivat usein konfliktien ja väkivallan sytykkeinä.
Syksyn 2025 väkivallan vastaisen viikon teemanaksi on valittu arjen turvallisuus monikulttuurisessa ympäristössä: Sama biisi – eri kielet. Miten löydetään yhteinen sävel väkivaltaa vastaan? Väkivallan ehkäisytyötä jatketaan monikulttuurisuus-painopisteellä myös ensi vuoden aikana.
Tiistaina 25.11.25 Väkivallaton VAKE - YouTube-kanavalla julkaistaan videopodcast ”Sama biisi, eri kielet - Arjen turvallisuus monikulttuurisessa ympäristössä”, jossa aiheesta ovat keskustelemassa Tanja Del Angel Familia ry:stä sekä Hope Nwosu.
Tarjolla on myös ohjelmaa varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toisen asteen oppilaitoksiin. Alla joitakin ideoita ja ehdotuksia harjoituksista yhteisen keskustelun tueksi eri ikäisten lasten ja nuorten kanssa.
Noin 10 minuutin pituinen alustus kiusaamisen ja väkivallan ehkäisystä käytettäväksi esimerkiksi aamunavauksissa tai aiheeseen liittyvillä oppitunneilla.
#yhteinensävel #musahaaste
”Vuoden 2025 väkivallan vastaisen viikon aikana haluamme kutsua kaikki koulut mukaan musiikkiteemaiseen kampanjaan, jossa lapset ja nuoret pääsevät ilmaisemaan omia ajatuksiaan turvallisuudesta ja yhteisöllisyydestä musiikin keinoin.
Musahaasteessa oppilaat voivat yksin, pareittain tai ryhmissä luoda ”yhteinen sävel väkivaltaa vastaan" -teemaan sopivan runon, lorun, räpin, laulun, biisin tai muun vastaavan. Yhtä tärkeää kuin lopputulos, on yhteisen tekemisen innoittamat keskustelut aiheen ympärillä!
Kannustamme myös kouluja jakamaan tuotoksia esimerkiksi koulun tapahtumissa, somekanavissa tai luokkaympäristössä teemaviikon aikana tai myöhemmin lukuvuoden aikana.
Alla kaksi lyhyttä fiktiivistä tarinaa varhaiskasvatuksessa ja peruskoulun alaluokilla käytettäväksi sekä linkki (tulossa myöhemmin) kokemusasiantuntijatarinaan yläkouluun ja toisen asteen oppilaitoksiin. Kokemusasiantuntijavideo sisältää tarinan sekä reflektointikysymykset. Tehtävä:
Kasvattaja/opettaja - valitse lasten/nuorten ikätasoon sopiva tarina ja tutustu siihen. Lue tarina ääneen (pienemmät lapset) tai katselkaa kokemusasiantuntija tarina videolta (yläkouluikäiset ja toisen asteen opiskelijat). Keskustelkaa tarinan aiheesta vapaamuotoisesti tai valmiita kysymyksiä käyttäen.
Kohderyhmä: Alle kouluikäiset – ala-asteen alaluokat
Päiväkodissa oli lelupäivä. Jokainen lapsi sai tuoda mukanaan jonkun itselleen tärkeän lelun ja kertoa siitä jotain.
Karoliina toi päiväkotiin rakkaan nallekarhunsa. Nalle oli iso ja pehmeä. Sillä oli nappisilmät ja luppakorvat. Sen kuono oli hieman kulunut. Näytti siltä, että se hymyilisi. ”Nallen nimi on Artturi ja se halaa, kun on mulla ikävä tai olen surullinen”, Karoliina kertoi. ”Sain Artturin mummilta, kun synnyin. En muista sitä itse, kun olin vasta vauva, mutta olen nähnyt valokuvia. Artturi oli silloin melkein isompi kuin minä.”
Miki katseli hetken ja sanoi: ”Minun tiikerini ei halauksista tykkää. Se käyttää tassuja, jos joku on ilkeä.”
Karoliina katsoi tiikeriä peloissaan. ”Eihän tassuilla saa lyödä!”
Miki oli eri mieltä: ”Minun isä sanoo, että jos joku tekee väärin, saa vähän näpäyttää.”
Päiväkodin Minna-aikuinen oli kuullut keskustelun. Hän tuli Karoliinan ja Mikin viereen. ”Haluatko kertoa lisää?”
”Joskus kotona aikuiset suuttuvat.” Miki selitti. ”Ja me mennään siskon kanssa piiloon, kun meitä pelottaa.”
”Kiitos, kun kerroit, Miki. Näistä asioista on tärkeä jutella.” Minna sanoi, ja jatkoi. ”Tiedätkö, täällä päiväkodissa me uskotaan, että turvallisuus on tärkein asia kaikille lapsille. Meillä opetellaan asioita ilman satuttamista. Me käytetään sanoja – ja joskus halauksia.”
Miki mietti hetken. ”Voiko tiikeri oppia halaamaan?”
”Ihan varmasti voi” sanoi Karoliina. ”Artturi-nalle voi opettaa tiikeriä halaamaan, se on tosi hyvä siinä.”
Miki innostui. ”Ehkä Tiikeri voi myös oppia silittämään tassuilla. Tiikerillä on terävät kynnet, mutta se voi opetella pitämään ne piilossa.”
Keskustelukysymyksiä:
Kohderyhmä: Ala-asteen yläluokat
Oli matematiikan tunti ja oppilaat tekivät hiljaa tehtäviään. Amir huomasi unohtaneensa pyyhekuminsa kotiin. Hän katsoi viereensä ja huomasi, että Veera oli jättänyt oman pyyhekuminsa pöydälle, vaikka jutteli juuri toisessa pöydässä.
Amir nappasi sen nopeasti ja jatkoi tehtäviään. Hetken päästä Veera tuli takaisin ja huomasi, että hänen pyyhekuminsa oli poissa. Veera kiukustui. Se oli hieno kumi, ja melkein uusi!
– "Kuka on ottanu mun kumin?" Veera huusi ja jatkoi heti perään: ”Opettaja, opettaja, Amir varasti mun kumin!”
– "Enkä varastanu”, Amir puolustautui. ”Tarvitsin sitä, kun unohdin omani kotiin!"
– "No oisit kysynyt!" Veera sanoi vihaisesti ja nappasi pyyhekuminsa pois Amirin kädestä.
– "Älä revi!" Amir hermostui ja tönäisi Veeraa, jolloin Veera kiukustui vielä enemmän, ja tönäisi takaisin.
Opettaja huomasi tilanteen ja keskeytti Amirin ja Veeran kiistan. – "Mitäs ihmettä täällä tapahtuu?"
Lapset selittivät tilanteen, kumpikin omasta näkökulmastaan. Kumpikaan ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärään.
Opettaja kysyi: "Mitäs tässä tilanteessa olisi voinut tehdä toisin?"
Luokan takaosassa istuva Mikael nosti kätensä ja sanoi: "No ehkä Amir ois voinut kysyä ennen kuin otti Veeran pyyhekumin. Eikä hän olisi saanut tönäistä Veeraa, kun Veera otti kuminsa takaisin."
Noura puolestaan sanoi: "Ja ehkä Veeran ei ois myöskään tarvinnut repäistä kumia Amirin kädestä. Eikä tönäistä takaisin."
Opettaja nyökkäsi. ”Juuri näin.”
"Oletteko muuten huomanneet, että monissa kulttuureissa on erilaisia tapoja pyytää ja jakaa asioita?"
"Mä oon tottunut siihen, että tavarat on yhteisiä ja niitä saa käyttää ne ketkä tarvii, koska kaikilla ei välttämättä ole omia." Amir selitti.
Veera näytti yllättyneeltä. "Ai... Täällä meillä toisten tavaroita ei saa lainata ilman lupaa.”
”Entä millaisia ajatuksia teillä siitä, miten pitää toimia, jos toinen tekee omasta mielestä jotain väärää?” Opettaja jatkoi keskustelua.
Kun lapset olivat hiljaa, opettaja pyysi, että kaikki miettisivät, miten erilaiset taustat voivat vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme toistemme käytöstä ja mikä olisi viisas tapa toimia tilanteissa, joissa kokee, että toinen toimii jotenkin väärin.
Linkin kautta pääset kuuntelemaan lyhyen kokemusasiantuntijatarinan seurusteluväkivallasta. Video sisältää kysymykset, joiden kautta tarinaa on mahdollista reflektoida oppilasryhmän kanssa.