Yhteiskehittäjäryhmässä vuoden 2024 teemana kulttuurihyvinvointi

Vuoden 2024 teemana Yhteiskehittäjäryhmässä on kulttuurihyvinvointi. Tänä vuonna olemme keskittyneet kehittämään kulttuuripalveluita työikäisille ja rakentamaan siltoja sosiaalisen kuntoutuksen ja kulttuuripalveluiden välille. Teeman pariin syvennyttyämme kutsuimme ryhmään mukaan myös edustajan Vantaan kaupungin kulttuuripalveluista. 

Agendaksemme muodostui työikäisten oikeuksien ajaminen kulttuurin kokemiseen mahdollisimman kynnyksettömästi. Tartuimme ideaan päästä kehittämään kulttuurikaveri tyyppistä kulttuuriluotsitoimintaa nuorten- ja aikuissosiaalityön sekä sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaille. Samalla halusimme luoda uudenlaisia jatkopolkumahdollisuuksia asiakkuuden päätyessä. Yhteistyömme tuloksena  lähdimme rakentamaan siltaa  sosiaalisen kuntoutuksen, aikuissosiaalityön ja kulttuuripalveluiden toteuttaman kulttuuriluotsitoiminnan välille. Vuoden aikana rakensimme yhdessä raamit kulttuuriluotsiksi ja luotsattavaksi ohjautumiselle.

Tasaisin väliajoin on meidän sosiaalialan ammattilaistenkin hyvä muistuttaa itseämme siitä, kenelle näitä palveluita oikein tehdään. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella toimii yhteiskehittäjäryhmä, joka perustettiin sosiaalisen kuntoutuksen tiimissä vuonna 2022. Ryhmämme perustettiin  kentällä esille toistuvasti nousevista asiakkaiden tuottamista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien puutteellisuudesta  ja siihen liittyvistä toivottomuuden kokemuksista.   

Toistuvasti se, että niinku tuntuu, ettei pysty  vaikuttamaan mihinkään, niin se  aiheuttaa sellaista toivottomuutta

 

Ryhmä  sai mukaan edustusta aikuissosiaalityöstä vuoden 2023  maaliskuusta alkaen. Tällöin otettiin myös muutama uusi sosiaalisen kuntoutuksen asiakas ryhmään mukaan, niin kuin edelleen myös vuoden 2024 alussakin. Kausittainen vaihtuvin teemoin tapahtuva periodimuotoinen työskentely mahdollistaa luonnollisen, virtaavan, sykleissä tapahtuvan ryhmän kokoonpanon osittaisen uudistumisen säännöllisin väliajoin. 

Ryhmämme jäsenet koostuvat soskun kehittäjäasiakkaista, sosiaalisen kuntoutuksen- ja  aikuissosiaalityön työntekijöistä ja  koulutetuista kokemusasiantuntijoista sekä mahdollisista vierailijoista.  Ryhmän toiminta on voimavarakeskeistä ja  tavoitteellista. 

Yhteiskehittäjäryhmä on kokonaisuutena positiivinen, eteenpäin menevä ja tavoitteellinen. Työryhmässä yhteiskehittäjyys on todellista ja kaikkia yhdenvertaisesti arvostavaa. Työryhmässä työskentely on avointa, turvallista ja iloistakin unohtamatta fokusta”

 

Yksi osa ryhmän toimintaa on ollut sen  eteenpäin luotsaaminen, yhteistyötahojen kontaktointi, aikatauluista huolehtiminen  ja ryhmän näkyvyyden esillä pitäminen.  Toiminnasta ja sen vaikutuksista on raportoitu  useissa tilaisuuksissa. Tätä tehtävää toimitti ryhmän vastuu- ja fasilitaattoritiimi huolehtien  myös ryhmäkertojen etenemisestä lempeästi, mutta tavoitteellisesti.

Ryhmän vastuuhenkilöt antavat tarpeeksi tilaa ryhmäläisille, mutta huolehtivat lempeästi aikatauluista ja ryhmän tehtävästä sekä ryhmäläisten tasa-arvosta.

 

Kevään alussa ryhmässämme nousi esille  tärkeä ajatus kynnyksen madaltamisesta kulttuurin kokemisen suhteen. Keskustelimme sitä, kuinka kulttuurin tulisi aidosti kuulua kaikille ja olla helposti saavutettavissa.  

"Moni meistä oli sitä mieltä, että erilaisia palveluita on paljon, mutta ei mitään yhtä paikkaa, josta kulttuurikokemuksia voisi yksinkertaisesti, edullisesti ja matalalla kynnyksellä tavoitella."

Kävimme ryhmässä keskustelua osallisuuden kokemusten sekä vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisesta. Ryhmässämme halusimme panostaa johonkin sellaiseen, mikä tuottaisi iloa pitkäkestoisesti ja mahdollisimman monelle. 

” Tuli esille ajatus, että ihmisten luotsaaminen vaikkapa juurikin kulttuurin pariin voi olla yhtälailla kuntouttavaa ja eheyttävää kuntoutusta, kuin tiiviimpikin sosiaalihuollon tuki.”

 Kartoitimme ryhmämme voimavaroja ja vahvuuksia, joita voisimme työskentelyn  varrella valjastaa käyttöön. Tavoitteenamme oli  oli yhteisen hyvän, muta myös omien yksilöllisten polkujen edistäminen.

”Koivu ja tähdet, Suomi Filmi, oopperan kummitus ja Tuska. Kulttuurihyvinvointi  koskettaa meitä jokaista. Aina sitä ei tule ajatelleeksi.” 

Työskentelymme alussa useampi ryhmästämme tunnisti itsessään pienen tai vähän suuremmankin sisäisen kriitikon.  Itsekriittisyys olisi pahimmillaan voinut muodostua esteeksi ideoinnille ja toteutukselle. Sitä kaikkea  potentiaalia, joka ryhmässä piili, tuotiin tietoisesti vahvuuskartoituksen avulla näkyväksi.  Alla olevat liikennevalot muodostuivat suunnan näyttäjiksemme. 

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista keskusteltaessa, nousee yhdeksi keskeiseksi seikaksi; Kuinka ja keiden ehdoilla taiteen- ja kulttuurin kokemiseen  luodaan siltoja kohti hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolista maailmaa.(Aholainen, Jäntti, Tammela  & Tanskanen, 2021.) 

Huomasimme, että lapsille ja vanhuksille oli tarjolla erilaisia väyliä kulttuurin kokemiselle. Työikäisille ei löytynyt lainkaan  samanlaista tarjontaa.  Erilaisten ideariihien ja muiden yhteiskehittämisen menetelmien kautta päädyimme eräällä ryhmäkerralla lukemaan kuvausta  kulttuuriluotseista. Kulttuuriluotsit toimivat ikään kuin kulttuurikaverina henkilöille, jotka koeivat tarvitsevansa opastusta kulttuurin äärelle.

Jotenkin tämä kulttuuriteema sopii tähän ryhmään tosi hyvin aiheeksi: miten ihmiset  löytävät toisensa ja on mahdollisuus mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan ja tekemiseen

 

Teema yhdisti ryhmää ja sen myötä avautui monenlaista näkökulmaa. Osaa ryhmäläisistä teeman työstäminen haastoi myös katsomaan kulttuuriteemaa uudelta kantilta. Tarjoutui tilaisuuksia päästä laajentamaan katsontakantaa sopivassa suhteessa myös oman boxin ulkopuolelle. 

” Ryhmässä on laajemminkin haastettu katsomaan asioita mukavuuslaatikon ulkopuolelta. Se on minusta antoisaa. Koen iloa uusista tulokulmista.”

Kulttuurista, taiteesta ja kulttuurihyvinvoinnista

Ryhmä kokoontui kevätkaudella 2024 kolmen viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Teeman mukaisesti aloitimme kokoontumiset pohtimalla sitä, mitä kaikkea kulttuurihyvinvointi  meidän ryhmällemme tarkoittaakaan. Löysimmekin tähän hyvin monenlaisia kiinnostavia ja inspiroivia näkökulmia. Lähdimme rohkeasti muodostamaan horisontaalista suuntaa ja yhteistä visiota.

Kulttuurihyvinvointia käsitteenä pohtimaan lähtiessämme, kokosimme yhteen ryhmäläisten näkemyksiä siitä, mitä  kulttuurihyvinvointi meille yhteisesti tarkoittaa.

”Oli hauskaa ryhmäläisten kesken koota yhteiselle fläpille kuinka laaja ja joustava käsite kulttuuri on, myös meillä yhteiskehittäjillä.”

Kulttuuri  ja taide ovat osa ihmisarvoista elämää ja  ihmisyyteen sekä  kansalaisuuteen kytkeytyviä perusoikeuksia. Kulttuuripalveluiden saatavuudessa on hyvä muistaa, että tällöin on kyse myös ihmisoikeuksista. Kulttuurihyvinvoinnista puhuttaessa ja kulttuuri- ja taidekokemusten hyvinvointivaikutuksiin peilattaessa,  kyse on niiden välinearvosta hyvinvoinnin tuottajana. (Aholainen, Jäntti, Tammela  & Tanskanen. 2021.)

Koulutettu kokemusasiantuntija Anne-Marie Tammilehto kertoo ja kuvailee: Lähdin itse miettimään kulttuurin termiä ryhmälle annetun tehtävän kautta. Kulttuuri on ympärillämme, jokaista meitä koskettava. Kulttuuri on kaikkialla. Historiassa, identiteetissä, koulutuksessa, savolaisuudessa, taiteessa ja sivistyksessä. Silti sana herättää kaikuja jostain toisia koskettavasta, niistä toisista, niille jotka “ymmärtävät”. Silleen “Snobi” statuksella.

Kuitenkin kulttuuri termin näkökulmasta Nykytaide Kiasmassa on samalla viivalla, kuin 70-luvulla margariini purkeista löytyneet kukkatarrat jääkaapin ovessa. Kulttuurille ei ole oikeaa tai väärää tapaa, aikaa tai enempää/vähempää. Minusta se tuntuu lohdulliselta.

Miten pitää katsoa tai kuunnella, tuntea ja kokea on jokaisen yksityinen. Tulkinta on jokaisen oman kokemuksen luoma. Silleen kulttuuri on armollista

 

Jokunen vuosi sitten olin teini-ikäisen poikani ja oopperaa harrastavan tätini kanssa New Yorkin MoMassa. Me saatiin hysteeristä iloa osasta teoksista. Nauretaan vieläkin niitä muistellessa. Oliko tulkinta väärä? Reaktio sopimaton?  Näin minä ajattelen. Se mitä näet on oikein. Se mitä näet on totta. Kuinka usein olen kuullut kommentteja siitä, miten mielikuva vaikeaselkoisesta ja niille toisille tarkoitetusta, oikealla tavalla analysoiville.

”Minä ajattelen, että termien kaiulla suljetaan paljon ihmisiä ulkopuolelle. Ennakkoasenteet luovat muureja. Sanoilla on voimakas vaikutus meihin ihmisiin.”

Käsitteestä kulttuuri pitäisi tehdä helposti lähestyttävää, arkipäiväistä ja normalisoida kaikkien saatavaksi. Paljon on jo tehty. Hivutettu huomaamatta. Taiteiden yö, piano Myyrmäen asemalla tai istumajärjestys hsl:n bussissa. Tulisuudelma yksinäisen rakkauden mahdollisuutena. Osa on rakennettu ja osaan on vaan kasvettu. Epigenetiikka ja kasvatus. Mitä sanat galleria, teatteri, kulttuurikimara merkitsevät? 

Onko se kukkahattutätien, kesäteatterin hippien ja auktorisoitujen taiteilijoiden sisäpiiri karkeloita Fiskarsin alueella? Vähättelemättä ketään. Sekin on tärkeää

 

Koulutettu kokemusasiantuntija Sasa Lindholm kuvailee “kulttuuria suomalaisittain”: Asun keskellä Helsinkiä kulttuurielämän keskellä, mutta mikään niistä ei houkuta luokseen. Paitsi Storyvillen terassi kesällä jazz-musiikkia kuunnellen. Minulle kaikista puhuttelevinta oli perinteinen suomalainen kesä: kesämökillä keskellä ei-mitään. Tämä kesämökki on yksityisomistuksessa ja sinne menoa suunniteltiin viikkoja etukäteen omistajien, minun ja ystäväni kesken.

Autolla päästiin valtatieltä kääntymään pienelle luontotielle, joka muuttui vieläkin pienemmäksi ajoväyläksi. Ajoimme läpi kunnioitetusti tehtyjen metsähakkuiden läpi, jossa olisimme hyvinkin voineet nähdä jotain sorkkaeläimiä. Välillä ajoväylä kulki runsaan kangasmetsän läpi ja lopulta kesämökin pihapiiri avautui kauniina ja rauhallisena luonnon helmassa pienen järven rannalla. Pieni beige mökki valkoisine ikkunapuitteineen oli rakennettu pyöröhirsistä etuterassilla. Kauniisti ympäristöönsä ujuttautuva huussi kertoi lempeästi, että juoksevaa vettä eikä sähköjä ollut saatavilla.

Kotona valmistautuessani pähkäilin, että kuinka saisin aikani mökillä kulumaan, kun puhelimet, tabletit, läppärit ynnä muut jäisivät vähäisesti saataville. Ne eivät kuitenkaan tulleet mökillä mieleeni, sillä rauhallinen luonto ja hyvä seura kaappasivat syleilyynsä. Sain itseni monesti kiinni katsomasta ja ihailemasta luontoa. Sen voimallinen läsnäolo otti minut syleilyynsä hetki toisensa jälkeen. Välillä seurasin joutsenten lentoja ja laskeutumisia lauluineen. Monet muut kauniit lintujen laulut puiden ja pensaiden oksilla, oravien leikkisään juoksenteluun mökin terassilla ja puissa. Myös sammakoiden kurnutukset kuulostivat laulamiselta.

Olin lähtenyt hektisestä Helsingistä hektisenä aktiivisena kansalaisena, jonka elämä keskittyi ihmisten auttamiseen. Lyhyt ajanjakso kesämökillä luonnon helmassa sai minut muokkaantumaan. Kaikki mahdolliset äänet puhelimen soittoäänistä, tv:n volyymi, Spotifyn äänet vaihtuivat hiljaisemmiksi ja tila äänettömälle maailmalle tuli läsnä olevaksi. Samalla löytyi oma aikansa romaanin lukemiselle ja voimaantuneelle ololle.

Katsaus syyskauteen 2024

Syksyllä kokoonnuimme vielä  toiset kuusi kertaa ja heti  kauden alussa päädyimme kutsumaan mukaan edustajan Vantaan kaupungin kulttuuripalveluista. Lähdimme pohtimaan yhdessä sitä, kuinka meiltä Vantaan- ja Keravan hyvinvointi alueen sosiaalipalveluista voisi ohjautua halukkaita asiakkaita kulttuurikokemusten äärelle. Alkusyksystä ryhmäämme vierailemaan saatiin iloksemme kulttuurituottaja Pirjo Kivimäki Vantaan kaupungin kulttuuripalveluista. Pirjo innostui yhteistyöstä  ja osallistui mahdollisuuksiensa mukaan muillekin ryhmäkerroillemme. Sovittiin myös  yhteisesti seuraavan kulttuuriluotsikoulutuksen ajankohta ja  alettiin kerätä porukkaa siihen kasaan yhteisesti sovittujen toimenpiteiden mukaisesti. 

Kulttuurihyvinvointitoiminta edistää terveyttä ja hyvinvointia, lisäten toimintakykyä, ehkäisee yksinäisyyttä ja sosiaalista eriytymistä. Kulttuurihyvinvointi liittyy ihmisen kokonaishyvinvointiin, jossa keskeinen tekijä on saavutettavuus. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kulttuuripalvelut ovat erilaisten ihmisten käytettävissä.  (STM  2019:34.) 

Syksyllä käynnistettiin Pirjon toimesta pilottikoulutus tuleville kulttuuriluotseille. Kulttuuriluotsi koulutettavia kartoitettiin aikuissosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaista ja yhteiskehittäjäryhmäläisistämme. Ensimmäiseen koulutukseen saatiin iloksemme jo  kourallinen asiakkaita mukaan. Koimme ryhmänä olevamme tärkeän asian äärellä edistämässä kulttuurin saavutettavuutta. Taiteen ja kulttuurin parissa näimme myös toimintakyvyn vahvistumisen  ja toimijuuden mahdollistumisen ulottuvuuksia.

Koulutukseen osallistuneet ryhmäläiset kertovat: Kulttuuriluotsikoulutus järjestettiin Tikkurilan kirjaston takana sijaitsevassa Vantaan asukastilassa. Koulutus kesti puoli päivää ja oli sisällöltään keskusteleva ja pohdiskeleva. Kävimme läpi kuinka ja miten kultturiluotsin tulisi toimia asiakastilanteissa. Mukana oli kokemuksiaan jakamassa luotsikonkari, vastaavan koulutuksen aiemmin  käynyt henkilö, joka on toiminut kulttuuriluotsina jo hyvän tovin. Koulutuksen jälkeen on tarkoitus käydä tutustumassa muutamissa paikoissa, jossa käydään läpi käytäntöjä, kuinka toimitaan asiakastilanteessa. Koulutuksesta saa todistuksen ja myöhemmin mahdollisesti kulttuuriluotsikortit, joilla todistamme eri käyntipaikoissa olevamme ihka oikeita kulttuuriluotseja. Jäimme innokkaina odottamaan tulevia kohtaamisia. 

Yhteiskehittäjäryhmän merkityksestä

Yhteiskehittäjäryhmämme raamit  olemme parhaamme mukaan rakentaneet  voimavaraistavan ja valtaistavan sekä eettisesti kestävien  kehyksen sisään. Olemme luoneet perustaa, joka mahdollistaa tasavertaisen ja omista voimavaroista ja vahvuuksista käsin osallistumisen ja kuulumisen  kokemuksen.

Ryhmästä sain tunteen, että kuulun johonkin. En tuntenut olevan niin irrallinen osa yhteiskunnasta, kun olin  vielä työn- ja koulutuksen ulkopuolella

 

Kehittäjäkumppanuudessa valtasuhde eroaa asiakas-ammattilainen asetelmasta. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee se, että millaiselta valta kunkin yksilöllisen  toimijan kohdalla on ja millaista se on yhdessä. (Sipari & Mäkinen 2014.) Pyrimme, että yhdessä kehittäminen vahvistaisi ryhmäläisten yksilö- ja yhteistoimijuutta sekä  pidemmällä tähtäimellä tavoitteenamme on  vahvistaa ja mahdollistaa yhä  monitasoisempaa  kehittäjäkumppanuutta. Aktiivinen palautteenkeruu ryhmässä mahdollistaa edelleen kehittämistä.

 ”Ryhmässä toimiminen on tuonut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja  tarjonnut mielikuvituksen käyttämiseen mahdollisuuksia. Ryhmässä on päässyt vahvistamaan sosiaalisia taitoja sekä se on opettanut suunnittelua, yhdistäen monien ideoita”

Eräs ryhmän jäsen kuvailee:; Vilpittömästi haluan tuoda näkyväksi, kuinka ainutlaatuista on näin  horisontaalisen ja yhdenvertaisen rakenteen luominen ja ylläpitäminen. Tämä kunnioitus jokaisen ryhmäläisen omaa asiantuntijuutta roolistaan käsin, on mahdollistanut tasa-arvoisen, moniäänisen ilmapiirin missä voi heittäytyä luottaen. Tässä ryhmässä halusimme jakaa sitä iloa muille, jota itse olemme kokeneet. Naurua on mahtunut mukaan matkalle paljonkin.

Tunsin, että asiantuntijuuttani sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaana arvostettiin. Se tieto, mitä olin asiakkaana kokenut, havainnot, voimaannuttavat menetelmät, kohtaamiset tai unelmat, toiveet, ihmiseksi kasvu. Kaikki

 

Yhteistoiminnan etiikka tarkastelee  toiminnan vaikutuksia itse toimijaan  sen sijaan, että tarkasteltaisiin pelkästään toiminnan  tuloksia ja- tai sen seurauksia. Pienellä yksittäisellä teolla saattaa olla huomattavan suuriakin vaikutuksia sen tekijälle. Rohkeuden osoittamisella yhteisessä toiminnassa,  yksittäisissä tilanteissa voi olla  suuria, pysyviä vaikutuksia toimijan minäkuvaan. (Hallamaa 2017, 81.)

Yhdessä toimimista ryhmässämme ei ole koettu suoritteena tai velvoitteena,  vaan ennemminkin  jakamisen ja oppimisen mahdollisuutena  ja yhteisöllisenä pyrkimyksenä yhteiseen hyvään. Vaikka toiminta on tavoitteellista, on yhteinen matka muodostunut tuloksia  ja seurauksia tärkeämmäksi. 

Eräs ryhmäläinen kertoo ja kuvailee; Työskentelyn lomassa olen oppinut itsestäni omaavani paljon sellaista tietoa, mitä en tiennyt tietäväni. Hankalalta tuntunut aihe ei enää tarvitse olla stressinaihe vaan se on tutkimusmatka ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan, jossa kohtaan erilaisia työskentelijöitä. 

Olen hyötynyt osallistumisesta ja päässyt tutkimaan työelämän sääntöjä ja sanattomia käytänteitä ja olen vienyt oppeja mukanani myös  omaan elämääni ja siihen, miten kohtaan ihmisiä

 

                 

Suuntaa tulevaan 

Jatkossa kulttuuriluotsikoulutuksia järjestetään tarpeen mukaan, kun halukkaita kouluttautujia  löytyy. Seuraava koulutus järjestetään tammikuussa 2025. Samoihin aikoihin on tarkoitus järjestetään  pilottiryhmälle ohjattu kohdepaikkoihin tutustuminen. Tämän jälkeen he pääsevät aloittamaan kulttuuriluotseina toimimisen. Kulttuuriluotsien avusta hyötyviä  luotsattavia  aletaan  kartoittaa aikuissosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaista. Tässä hyödynnetään ryhmässä tuotettuja mainoslehtisiä ja lähiohjaajien sekä omatyöntekijöiden ohjausosaamista.

Vantaan kaupungilla on olemassa oleva sopimuspohja, joka on kulttuuripalveluiden Pirjon mukaan tarkoitus ottaa myös kulttuuriluotseille käyttöön. Suunnitelmissa on myös alkaa ensi vuoden alussa yhdessä ryhmässämme visualisoimaan tunnistekortteja kulttuuriluotseille. Kortit he voivat esittää kulttuurikohdepaikoissa, joissa käyvät yhdessä luotsattavien kanssa.  

Esiteltyämme yhteiskehittäjäryhmäämme ja sen aikaansaannoksia AIVAn teemakahveilla, kuulimme, että VAKEssa on valmistumassa yhteinen  kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Kävimme keskustelua tähän liittyen  erityisasiantuntija Pia Tasanko-Lavikaisen kanssa,  hyte-, osallisuus- ja järjestöyhteistyön tehtäväalueelta.

Pia kertoo, että VAKEn hyvinvointisuunnitelman tarkoituksena on luoda yhteistä ymmärrystä siitä, mitä kulttuurihyvinvointi tarkoittaa ja miten voimme edistää asukkaidemme ja asiakkaidemme hyvinvointia kulttuurin keinoin. Kulttuuriluotsitoiminta on tästä yksi hieno esimerkki. Hyvinvointialueen verkkosivuille luodaan tämän vuoden aikana myös hyvinvointitarjotin. Tarjottimelta sekä ammattilaiset että asiakkaat ja asukkaat voivat löytää hyvinvointia tukevia palveluja ja liittyä osaksi itseä kiinnostavaa toimintaa. Hyvinvointitarjottimelle tuodaan myös erilaisia kulttuurihyvinvointia tukevia palveluita. 

Kulttuuriluotsitoiminnasta lisättiin lyhyt teksti keskustelutuokiomme seurauksena Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointi-suunnitelmaan. Ryhmäläisten pohdinta-dia siitä mitä kulttuurihyvinvointi meille ryhmäläisille tarkoittaa, pääsi myös mukaan suunnitelmaan.

Vielä ryhmäläisten terveiset lukijoille: Pyrkimykset, tavoitteet, toiveet ja työskentely saivat meistä aikaiseksi ryhmän meille kaikille ja koemme olevamme “me”.  Me olemme iloinen, nauravainen ja yhteen hiileen puhaltava jengi. Työntekijöiden työ on kantanut hedelmää, koska kokemusasiantuntijat ja asiakkaat ovat tasavertaisesti ryhmässä mukana. Tämänlainen kolmikantainen lähtökohta kehittämistyöryhmänä on mahtava pohja ja  kaikkien hyödynnettävissä sekä muokattavissa omiin tarpeisiin soveltuvaksi. 

“Rohkaisemme ottamaan asiakkaat ja koulutetut kokemusasiantuntijat avoimin mielin mukaan kehittämään tarpeen mukaista toimintaa ja uskaltakaa myös ammattilaisina rohkeasti heittäytyä vieraalle maaperälle.”

Yhteiskehittäjäryhmän työ kulttuurihyvinvoinnin parissa on ollut meille antoisaa. Olemme yhdessä kaikkien osallisten ja ryhmän  toiminnan mahdollistajien kanssa olleet luomassa uusia mahdollisuuksia kulttuurin kokemiseen. Toiminnallamme olemme vahvistaneet osallisuuden kokemuksia, toimijuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden tunne on ollut käsinkosketeltavaa. Jatkamme työtämme ja  innolla odotamme jo tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. 

Terveisin: Marika, Jaana, Tuomas, Rea, Sari, Nana, Seijaliisa, Antti, Mikko, Jouni, Anne-Marie ja Sasa sekä kaikki edeltäneet ryhmän jäsenet, jotka olette olleet mukana edistämässä ja antamassa tukenne tärkeälle asialle.

Yhteiskehittäjäryhmän vastuuhenkilöiden yhteystiedot: Marika Aalto marika.aalto@vakehyva.fi  & Jaana  Hämäläinen  jaana.hamalainen@vakehyva.fi

Teksti on tuotettu yhteiskirjoittamisen keinoin yhteiskehittäjäryhmän äärellä, syyskaudella 2024.  Marika Aalto VAKEn sosiaalisen kuntoutuksen Steppi- tiimistä on koostanut blogin yhtenäiseksi tekstiksi. Tekstiin on nidottu myös mukaan menneiden ja nykyisten ryhmäläisten kokemuksia kerätyistä palautteista vuoden varrelta sekä hyödynnetty ryhmäkertojen diasarjakoosteita. Lähteitä ollaan tarkasteltu yhteisesti ryhmässä.

Lähteet:

Painetut:

Hallamaa, J. 2017. Yhdessä toimimisen etiikka. Helsinki: Gaudeamus

Sähköiset:

Aholainen, M., Jäntti, S., Tammela, A., & Tanskanen, J.(2021. Miten taide vaikuttaa? : kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkärilehti, 76(9), 564-568. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/74550/SLL92021-564.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sipari, S. & Mäkinen, E. 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Teoksessa Sipari, Salla – Mäkinen, Elisa – Paalasmaa, Pekka (toim.). Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit 13/2014. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. 166-173. Verkkodokumentti. Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi (theseus.fi)Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa, STM raportteja ja muistioita 2019:24

STM. 2019:34. Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa. Julkaisut valtioneuvosto. Raportteja ja muistioita. .https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161547/Rap_34_2019_Kulttuuri%20ja%20taide%20hyvinvoinnin%20edistajina.pdf?sequence=1&isAllowed=y