Salli evästeet, jotta voit käyttää automaattisia käännöksiä
Anniina Lappalainen työskentelee lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijänä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Työssä jaksamisessa auttaa uusien työntekijöiden tukemiseen kehitetty perehdytyksen mentorointimalli.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä Anniina Lappalainen tauottaa työtään käymällä hengähtämässä Vantaanjoen rannalla.
”Työssäni parasta on, että on mahdollisuus oppia tuntemaan asiakkaat ja tehdä pitkäjänteistä työtä.”
Sosiaalityöntekijä Anniina Lappalainen työskentelee Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kahdeksanhenkisessä lastensuojelun avohuollon tiimissä. Asiakkaita saa sosiaalityöntekijällä olla tällä hetkellä enintään 35. Vuoden 2024 alusta enimmäismäärä laskee kolmeenkymmeneen.
Asiakkaat tulevat Anniinalle kiireellisen sijoituksen tai lapsen palvelutarpeen arvioinnin ja lastensuojelun lähetteen kautta. Avohuollon sosiaalityössä asiakkuus voi kestää muutamasta kuukaudesta lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Anniina toimii lapselle tai nuorelle nimettynä sosiaalityöntekijänä, joka vastaa sosiaalityön tavoitteista, asiakassuunnitelmasta ja palvelupäätöksistä. Tapaamisia asiakkaiden kanssa järjestetään tarpeen mukaan – kriisitilanteessa niitä voi olla useampikin kuukaudessa. Sen lisäksi yhteyttä pidetään puhelimella ja viesteillä.
Lastensuojelun sosiaalityötä tehdään Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella systeemisellä työotteella. Sen mukaan lapsen ja hänen perheensä elämää tarkastellaan kokonaisuutena, jossa kaikki elämän osa-alueet ja ihmiset vaikuttavat toisiinsa.
”Jotta työ olisi vaikuttavaa, tavoitteena on pureutua ongelmien juurisyihin ja huomioida koko lapsen verkosto.”
Kun Anniina oppii tuntemaan perheen, hän voi miettiä, mikä olisi juuri tälle perheelle parasta tukea. Apu voi esimerkiksi olla tukihenkilön tai -perheen järjestämistä, tehostettua perhetyötä, perhekuntoutusta, nuorten intensiivityötä, lapsen tai nuoren koulunkäynnin tukemista, MDFT-terapiaa, ohjaamista järjestöjen palveluihin tai koulun ja erikoissairaanhoidon verkostojen hyödyntämistä.
”Monialainen yhteistyö ja sen sujuvuus ovat tärkeitä. ”
Lastensuojelun avohuollossa työtä tehdään suunnitelmallisesti, mutta välillä työpäivän ohjelma menee uusiksi.
”Jos asiakkaalla on kriisi, työpäivän kulkua täytyy järjestellä uudelleen.”
Anniinalle suunnitelmien muuttuminen ei aiheuta suurta stressiä.
”Saan virtaa nopeasti muuttuvista tilanteista. Olen aiemmin työurallani tehnyt poliisin operatiiviseen toimintaan, esimerkiksi poliisioperaatioihin ja rikostapauksiin, liittyvää viestintää, joten nopeat tilanteet ovat tuttuja.”
Anniina kokee vahvuudekseen sen, että hän on opiskellut ja tehnyt muita töitä ennen sosiaalityöntekijäksi ryhtymistään. Työt kaupan myyjänä, iltapäiväkerhon koulunkäyntiavustajana ja päiväkodin lastenhoitajana ovat opettaneet tärkeitä taitoja nykyiseen ihmissuhdetyöhön.
Ammattikorkeakoulun journalismin opinnot veivät harjoitteluun Ruotsiin Suomen suurlähetystön viestinnän pariin. Pari vuotta vierähti Ruotsin radiossa ja televisiossa, mistä Anniina siirtyi kolmeksi vuodeksi Helsingin poliisin viestintään.
Vuonna 2019 Anniina aloitti sosiaalityön opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskelee Svenska social- och kommunalhögskolanin ruotsinkielisessä koulutusohjelmassa. Kandidaatin opinnot ovat jo valmiit, ja kun valtiotieteen maisterin paperit ovat Anniinalla kädessä, hänet voidaan laillistaa sosiaalityöntekijäksi.
Ulkopuoliselle urasiirto voi näyttäytyä isommalle kuin miten Anniina asian itse kokee.
”Jo lukiossa tiesin, että haluan opiskella jossakin vaiheessa yhteiskuntatieteitä. Itse koen, että en ole vaihtanut alaa, vaan laajentanut ammatillista osaamistani ja mahdollisuuksiani.”
Työt Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella Anniina aloitti kesäkuussa 2023. Tätä ennen hän oli tehnyt kymmenen viikon harjoittelun lastensuojelun sijaishuollossa.
”En olisi ollut valmis tähän työhön nuorempana. Työssäni on iso juridinen ja eettinen vastuu. Lainsäädännön tuntemisen ja sen soveltamisen lisäksi pitää osata käyttää vastuullisesti omaa harkintaa.”
Työ poliisissa avasi Anniinalle tärkeän näköalapaikan yhteiskuntaan ja viranomaisten verkostomaiseen työtapaan. Monipuolisista tiedonhankinta- ja kirjoittajataidoista on hyötyä esimerkiksi vaativien huostaanottopäätösten tekemisessä. Lisäksi aiemmista töistä ja opinnoista hankittu kielitaito taito mahdollistaa sujuvan asiakastyön myös ruotsiksi.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on panostettu sosiaalityön uusien työntekijöiden tukemiseen. Anniinan mentoriksi perehdytysohjelmassa on nimetty sosiaalityöntekijä Katja Ronkainen.
Asiakastilanteita pohditaan ja ratkotaan tiimin yhteisissä kokouksissa, mutta keskusteluissa mentorin kanssa paneudutaan myös työssä jaksamiseen ja työn rajaamiseen.
”Sosiaalityö on ala, jossa ei juosta pikamatkoja, vaan harjoitetaan pitkän matkan suunnistusta, joten on tärkeää löytää oikea tapa tehdä työtä, jotta jaksaa”.
Anniina pohtii Katjan kanssa omia voimavarojaan ja riittävää työsuoritusta. Tapaamissa käydään myös läpi Anniina keinoja työstä palautumiseen, työnimun katkaisemiseen ja työajatuksista irrottautumiseen.
Vastuuntuntoisella ja tunnollisella työntekijällä asiakasperheiden asiat voivat jäädä mielenpäälle myös vapaa-ajalle ja on riski, että työstä tulee uuvuttavan iso osa elämää.
”On tärkeää, että pidän huolta henkilökohtaisista ihmissuhteistani, enkä sulaudu liikaa asiakkaiden elämäntilanteisiin ja tunteisiin”.
Ammattitaitoa on hahmottaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei ja myös luottaa asiakkaan omaan toimijuuteen: kaikki ei ole työntekijän osaamisen ja jaksamisen varassa, vaan asiakkailla on vastuuta ja toimijuutta omassa elämässään.
Katja ja Anniina keskustelevat keskenään lähes viikoittain. Työn rajaamisen tavat ovat usein konkreettisia ja työn arkeen linkittyviä.
”Katja huolehtii siitä, etten uppoa liikaa töihin, vaan muistan myös pitää taukoja ja tulla välillä yhteiseen kahvihuoneeseen.”
Työssäjaksamisessa keskeistä on, että työssä on aito yhdessä tekemisen tunne, sekä työntekijöiden että asiakkaiden kanssa.
”Tämä työ vaatii erityisasiantuntijuutta, joka kasvaa ajan kanssa ja yhdessä oppien. Minulle tärkeää on, että työssä voi olla oma itsensä, tunnustaa keskeneräisyytensä ja että on lupa puhua avoimesti ja tuoda esiin myös omia tarpeita.”
Lastensuojelutyöllä on rankka maine, mikä voi pelottaa sosiaalityön opiskelijoita.
”Työstä liikkuu paljon urbaanilegendoja, mutta oma kokemukseni on ollut myönteinen. Minulla on ollut tervetullut ja arvostettu olo tiimissäni. Olen aina saanut tarvitsemaani tukea, eikä työstä tarvitse selviytyä yksin.”
Sosiaalityö vaatii vahvaa epävarmuuden sietokykyä. Ei ole olemassa yhtä manuaalia, josta etsitään perheille ohjeet, miten heidän täytyy elämäänsä elää.
Oppivalla, tutkivalla ja uteliaalla asenteella pääsee sujuvasti eteenpäin.
”Perheiden tilanteet voivat olla hyvin mutkikkaita ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luominen vaikeaa, mutta suurin osa työstä tehdään hyvässä yhteistyössä lasten ja vanhempien kanssa, heidän tuentarpeeseensa vastaten. Työssäni on paljon iloa, naurua ja lämpöä asiakkaiden kanssa.”
KATSO AVOIMET TYÖPAIKAT