Sosiaalityön arkea ja vähän juhlaakin

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen arvot ovat oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja rohkeus. Koko hyvinvointialueen toiminta noudattaa näitä periaatteita, mutta erityisen selkeästi ne tulevat esiin sosiaalityöstä puhuttaessa.

Sosiaalityön lähtökohtina ovat ihmisoikeudet ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Se on välittämistä ja uskomista ihmiseen tämän taustasta ja tilanteesta riippumatta. Sosiaalityö auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia silloin, kun tarve on suurin, mutta pyrkii myös ennaltaehkäisemään henkilökohtaisen elämän kriisitilanteita ja ohjaamaan asiakkaita sopiviin palveluihin. Sosiaalityö auttaa, tukee ja ohjaa kohti ihmisarvoista ja itse kunkin omannäköistä elämää.

Vaikkemme sitä arjessa aina huomaisikaan, sosiaalityö koskettaa ja peilaa koko yhteiskuntaamme. Jo se, että sosiaalityötä tehdään, kertoo ihmisarvon näkemisestä meissä kaikissa. Jokainen meistä on avun ja tuen arvoinen. Sosiaalityössä tulevat esiin myös yhteiskunnan epäkohdat. Syrjäytyminen, osattomuus ja palvelujen väliinputoaminen näkyvät vaikutuksineen juuri sosiaalityötä tekevien arjessa.

Haastattelimme kolmea eri sosiaalialalla työskentelevää hyvantekijää sosiaalityön arjesta ja merkityksestä.

Lamasta pakolaiskriisiin – näkemyksiä ja kokemuksia sosiaalialalta

“Hyvinvointivaltion tasoa voidaan mitata sillä, missä määrin se pitää huolta heikommassa asemassa olevista.” toteaa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella sosiaalityön esihenkilönä työskentelevä Jari Salonen. Salonen on työskennellyt sosiaalialalla vuodesta 1996 ja on nähnyt monen yhteiskunnallisen muutoksen vaikutukset erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin.

Salonen näkee sosiaalityön koskettavan koko yhteiskuntaa. Sen lisäksi, että sosiaalityöllä autetaan suoraan apua tarvitsevia taloudellisen tuen ja neuvonnan muodossa, sosiaalityö ylläpitää myös yhteiskuntarauhaa. Kun sosiaalityön turvaverkko pyrkii tarjoamaan kaikille inhimillisen elämän perustarpeet, protestointia koko yhteiskuntajärjestystä vastaan ei esiinny suurissa määrin. “Vaikka ehkä olisi syytäkin tänä päivänä” Salonen päättää ajatuksensa.

Ympäröivä yhteiskunta ja sen arvomaailma vaikuttavat myös Salosen mukaan suoraan sosiaalityön arkeen. Varsinkin talouden taantuman aikaan “kysellään sosiaalityön oikeutuksen perään”. Julkisessa keskustelussa kuulee eri ajatuksia siitä, ovatko yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ongelmat itseaiheutettuja ja kuuluko yhteiskunnan maksaa niistä aiheutuvat kulut. Suorien sosiaalityöhön kohdistuvien resurssipäätösten lisäksi muun yhteiskunnan kehitys näkyy sosiaalityössä, jopa vuosien päästä. Jos eriarvoistumis- ja syrjäytymiskehitystä ei pystytä katkaisemaan neuvoloissa tai varhaiskasvatuksessa, se näkyy sosiaalityössä, mahdollisesti vuosien päästä kerrannaisvaikutuksineen.

Kysyttäessä, mihin sosiaalityötä tarvitaan, Salonen kääntää kysymyksen päälaelleen: “Mihin sosiaalityötä ei tarvittaisi?”. Hyvinvointivaltion ajatuksena on tukea ihmistä hänen kasvussaan ja kehityksessään ja sosiaalityö tukee kaikkia niitä, jotka eivät ilman tukea pysy elämässään “toivotulla uralla”. Vaikka Salonen vertaakin välillä työtään “tuulimyllyjä vastaan taistelemiseksi”, puhuvat hänen 27 vuottaan sosiaalialalla omaa kieltään työn tärkeydestä ja vetovoimasta.

Rakenteisiin uppoutuva rinnallakulkija

Ida Rantalasta piti alun perin tulla lastentarhanopettaja. Sosionomiksi opiskellessaan Rantala kuitenkin huomasi, että “sosiaaliala onkin se mun juttu” ja ura varhaiskasvatuksessa vaihtui sosiaalityön maisteriohjelmaan ja lopulta sosiaalityöntekijän virkaan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen vammaispalvelujen lasten tiimissä.

Sosiaalityön monipuolisuus ja etenkin rakenteellinen sosiaalityö innostavat Rantalaa työssään. “Yksittäisen ihmisen ongelmat harvoin paikantuvat pelkästään yksilöön, vaan sosiaalisissa ongelmissa on aina rakenteellinen puoli.” toteaa Rantala. Tärkeä rooli työn vetovoimassa ovat myös asiakaskohtaamiset, “Asiakkaat antavat voimaa itselle ja mielekkyyttä työhön”, Rantala kuvailee. Asiakastyön ohjenuoranaan Rantala pitää rinnallakulkijuutta. Työhön luonnollisesti kuuluva valta-asema ja vastuu esimerkiksi asiakasta koskevien päätösten kautta tulee tuoda avoimesti esille, mutta sosiaalityön tarkoitus ei Rantalan mielestä ole vain asiakkaiden katsominen “ylempää” autettavina. Esimerkiksi vammaiset lapset Rantala näkee ensisijaisesti lapsina, joille kuuluvat kaikille yhtäläiset lapsen oikeudet. “Vammaiset henkilöt kohtaavat yhä edelleen vaikeuksia ja esteitä päivittäisessä elämässään, mutta harvoin itse vamma on este, vaan esteenä on erilaisten sosiaalisten, asenteellisten ja fyysisten esteiden kokonaisuus.” Rantala toteaa.

“Sosiaalityö on muutostyötä” kuvaa Rantala. Hän näkee sosiaalityön merkityksen erityisesti yhteiskunnan sosiaalisten ongelmien ratkaisussa. Sosiaalityöllä on Rantalan mukaan tärkeä rooli sekä yksilöiden että laajemminkin yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisessä ja sosiaalityöntekijä usein kokoaa tukiverkoston yksilön ympärille. Rantala kuvaa, että “sosiaalityöntekijällä pitää olla laaja ymmärrys ja osaaminen palvelujärjestelmästä”, mikä sopii uuden tiedon oppimisesta ja kouluttautumisesta innostuvalle hyvantekijälle.

Kulttuuritulkkina asiakkaan ja ammattilaisen välillä

“Me tarvitsemme sosiaalityötä kannattelemaan ihmistä pois elämän kriiseistä.” toteaa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen asunnottomuuden ehkäisyhankkeen kokemusasiantuntija Anssi Holappa. Päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistuvaksi lähihoitajaksi opiskeleva Holappa on kokenut sosiaalityön arkea sekä asiakkaana että apua tarvitsevia kohdaten.

Kokemusasiantuntijan merkitystä sosiaalityössä Holappa kuvaa “sillanrakentajan ja kulttuuritulkin” työksi. Puolentoista vuoden työura sosiaalityössä on auttanut näkemään rakenteita ja avaamaan asiakkaille eri toimien taustaa. “Haluan kertoa asiakkaalle hyvin tarkkaan, miksi kirjaan asioita Apottiin ja mitä hyötyä siitä on.” kertoo Holappa. Se, että joku, joka on käynyt samat asiat itse läpi, sanoittaa asiakkaalle palvelujen toimintaa, auttaa rakentamaan luottamusta, jota ei aina palvelun alkuvaiheessa ole paljon.

Kulttuuritulkkaus ei tapahdu vain sosiaalialan ammattilaiselta asiakkaalle, vaan myös toisin päin. Jalkautuvassa työssä Holappa kehottaa työntekijöitä “riisumaan tittelit” ja kohtaamaan ihmisen ihmisenä. Holapalla on myös silmää kertoa työntekijälle asiakkaan joskus vahvojenkin tunnereaktioiden taustaa. Malttamattomaksi itsekin tunnustautuva kokemusasiantuntija ymmärtää, miltä tuntuu, jos päätösten saaminen ottaakin oman aikansa.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue toivottaa hyvää sosiaalityön päivää!